Autumn outfit

Usean kuukauden tauon jälkeen tuntui hassulta vetää paksua sukkaa jalkaan ja lämmintä neuletta ylle. Lähdettiin keskiviikkona aamulla ennen sianpieremää Tallinnaan ostoksille - tuuli tuiversi ja askel keinuu vähän edelleen. Sisko tyhjensi koko Rocca al Maren ja Viru keskukseen siirtyessä tehtiin meikäläisellekin viime minuuteilla pari löytöä. :)

Olen tässä viikon aikana painiskellut itseni kanssa, lähteäkö reissuun vielä viikoksi, vaiko tuhlata matkakassa talvitamineisiin ja vuorautua toppauksiin leukaa myöden seuraavaksi kuudeksi kuukaudeksi. Vielä en ole saanut lahjottua ketään hullua matkaseuraksi, joten saisin lähteä taas ihan yksikseni, mutta tuo itsestään ilmoitteleva tulivuori jarruttaa vähän suunnitelmia.

Kengät - Vic / Poncho - Massimo Dutti / Pökät - River Island / Arskat - Stradivarius
Tuon harmaan ponchon nähtyäni jo aloin himoita siroja, matalakorkoisia ylipolvensaappaita.. On se kumma juttu, miten lompakkoa tyhjentäessä se ostoslista tuntuu vain kasvavan.
Epäilen vahvasti tuon kohoavan yhdeksi eniten käytetyimmäksi vaatekappaleekseni ilmojen viiletessä. Yläosissa tämänhetkinen fiilis kun tuntuu olevan "mitä löysempi, sen parempi".
River Islandin makkarankuoripökät oli heti rakkautta ensisilmäyksellä. Näissä oli heti sellaista housumaista jämäkkyyttä, joka muista sovittamistani malleista oli aina jäänyt uupumaan.

Italia

Kun palasin torstaina yöllä takaisin kotiin, tuntui, kuin olisin kääntänyt kelloa ja matkustanut ajassa menneisyyteen. Olin jo niin tottunut Italian myöhäiseen rytmiin, kauniiseen laulavaan kieleen, kuumaan lämpötilaan ja maisemiin, että kuljin kuin unen hämärtämässä todellisuudessa kotikatua pitkin. Kymmenen päivää oli pääni sisällä muuttunut lähes kuukausien mittaiseksi..
Yksin matkustamisessa oli ihan oma hohtonsa. Sitä oli eri tavalla avoin ihmisille, kuin yhdessä kulkiessa. Heti ensimmäisellä lennollani tutustuinkin Italialaiseen ammattivalokuvaajaan, jonka kanssa höpötellessä ja kuvia katsellessa matka hurahtikin ohitse ihan huimaa vauhtia.

Kun lähdimme ajelemaan kohti Sorrentoa ensimmäisen kerran, oli sinne johtava tie niin tukossa, että O päätti kokeilla kiertotietä. Päädyimme lopulta kiertämään yli neljän tunnin reitin vuoren toiselta puolen, pientä kapeaa tietä, joka kulki kaarrellen, läpi pienten kylien, ohitse turistien täyttämien hotellien ja upeiden rinteellä yksinään kohoavien linnojen. Se mutkitteli, kohosi ja laskeutui, ilta-auringon, vuorijonon ja meren välkkyessä horisontissa.





Villa sijaitsi korkealla vuorella, Sorrenton ja pienen Saint Agatan välissä. Lähes joka puolella paikalliset ajoivat kuin hullut ja silmät sai olla takaraivossakin, sillä pysähtyneet kuljettajat eivät katsoneet yhtään milloin avasivat ovensa, saati oliko joku ohittamassa sillä hetkellä. Sieltä mentiin mistä päästiin ja mikäli satuit kolhimaan naapurin autoa, ajoit vain mahdollisimman nopeasti karkuun. :D Vähän väliä heiluteltiin nyrkkiä ja huudeltiin hullua - matto - joka sai aina suupielet ylös jostain kumman syystä. Paikallisia "pahat" sanat, oli myös helppo muistaa, sillä suomalaisittain lausuttuina ne olihan hyvin lähellä sanoja: katso, kuulo ja merta. Sanat jotka suomalaisten kannattaa jättää käyttämättä Italiassa..

Rakastin niitä ikkunaluukkuja, sitä kun kaikki puhuvat kotoisasti samaan aikaan päälle, tunteellisuutta, avoimesti laulamista porukassa tai yksin, henkeäsalpaavia maisemia, erilaista ruokakulttuuria, ilta-uinteja.. Opin kuitenkin arvostamaan taas katkeamatonta lämmintä vettä, toimivaa nettiä, kunnollista terveydenhuoltoa, istuimellisia pönttöjä, sekä suolaisia aamupaloja.

Napoli - Italy

Kuuma ilma puskee sisään verhon takaa.. Jostain kuuluu käheä jodlaava laulu, autot tööttäilevät, kevyt tuulenvire heiluttelee hiuksia. Edessä avautuu näkymä tasakattoisille ränsistyneille taloille, jotka kohoavat rinteellä, kuin jättimäiset betoniportaat. Niiden parvekkeiden kiemuraisista metallikaiteista ja rapistuneista ikkunaluukuista näkee niiden olleen joskus kauniita.

Istumme siskoni ja lapsuudenkaverimme kanssa hänen  parvekkeellaan, Napolin sydämessä.On hauska ajatella, että viimeisistä yhteisistä hetkistämme on jo nelisentoista vuotta. Nyt sitä istutaan yhdessä saapasmaassa ja lapataan suuhun erilaisia juustoja, sekä herkullisia tapaksia.
Saavuimme Napoliin eilen yöllä - tajusin nukahtaneeni, kun heräsin otsani iskiessä oveen kovassa kurvissa - että pääsisimme aamulla hakemaan siskoni kentältä.. Koko viikko on kulunut Sorrentossa, Villassa suurella porukalla. Yksi paikallisista on dj, joten olemme kaikki päivät lähes asuneet altaalla, fiilistellen musiikkia, aurinkoa ja tehneet toisillemme källejä.
Huvilassa ei ole lainkaan nettiä, eikä tosin juuri kuuluvuuttakaan, joten olen saanut hyvällä omallatunnolla ottaa lepoa, käristää nahkaa ja polskia altaassa. Pastaa on tullut mässättyä joka ilta, joten taidan tulla kaksinverroin rakastettavampana takaisin.

Viimeistä viedään!


Kun juo energiajuomaa puolen yön jälkeen, tanssii itsensä hiestä litimäräksi ja kävelee paljain jaloin kotiin aamuyöllä viileästä tuulenvireestä nauttien, voi nousta sängystä ylienergisenä ennen kuutta pesemään pyykkiä - miehen kommentoidessa peiton alta, että olet hullu -ja tekemään muuta yhtä hyödyllistä, koska uni ei tule silmään.

Tänään on viimeinen työpäivä, jonka jälkeen rallatellaankin seuraavat neljä viikkoa sitä puhki kulutettua lomalla viimeinkin-renkutusta.
Loppukuulle, sekä syksylle on jo varattu muutamia mukavia projekteja mm. kuvauksia Gaudin kanssa, sekä teidän iloksenne super huippua arvonnanpoikastakin!




 Ja pikkiriikkinen kurkistus Gaudin syysmallistoon.. Avaan projektia enemmän loman jälkeen, nyt työntouhuun! :) Mukavaa viikonloppua!

silence is the most powerful scream..

Vaikka kuvaaminen onkin lempipuuhiani ja viihdyn koneenkin äärellä vähän liiankin hyvin, ajattelin elää taas hetken muutenkin, kuin linssin läpi. Niinpä viikonloppuna näin ystäviä, istuin jalat ikkunalaudalla, nauroin vedet silmissä, juoksentelin hotellin käytävällä, tilasin tuopillisen energiajuomaa, tanssin jalat rakoille, istuin kylpyammeessa, join hyvää skumppaa, eksyin miesten vessaan, näin hyvää ystävää, vietin päivän x-asennossa koffin puistossa, söin tuplajuustoaterian ja lakkasin varpaani turkoosilla.

Elämässä on ollut vähän myllerrystä. Jotenkin tuo sanainen arkku yrittää pysytellä kerrankin kiinni ja suojella yksityisyyttä. Päivä kerrallaan..







Matkakuumeelle hyvästit

 Nyt on vihdoin lennot varattu. Uuh! Enää seitsemäntoista päivää ja risat, niin kääntyy nokka kohti Italiaa. Saattaapi olla vetelät verkkareissa, kun ensimmäistä kertaa hyppään yksin koneeseen.. Takaisin tulen sitten kymmenen päivän päästä, juuri sopivasti weekendeihin tamppaamaan.
Ellen pastanhimoissani satu jäämään kuun loppuun asti..

Muu poppoo on sattumalta lähdössä samana päivänä Sorrentoon, kun saavun, joten pääsen köröttelemään samalla kyydillä ja tutustumaan heti uusiin immeisiin.. Muilla taitaa yhteiset kielet olla ranska, sekä italia, - joista kumpaakaan en osaa paria sanaa enempää - mutta mikäs siinä ollessa, kauniita kieliä kuunnellessa. Pari lasia viiniä ja saa tankero-englantikin kyytiä. :D


Suomen aurinkoisin kaupunki

Kevyt maisemanvaihdos on tehnyt hyvää pääkopalle. Vaikka olimme veljelläni vain viikonlopun, tuntui kuin olisin ollut vähän pidemmälläkin lomalla. Lämpöasteet ovat huidelleet mukavissa lukemissa, eikä ole juuri tarvinnut takkia kaipailla.. On veneilty - kunnes potkuri irtosi ja hulahti jonnekin pohjamutiin - grillailtu, ajeltu pillurallia lapsuudenmaisemissa, käyty mökillä, paikallista yöelämää ihmettelemässä ja naurettu posket kipeiksi. Olin aivan unohtanut, kuinka kaunis kesäkaupunki Vaasa onkaan.



Hello little one

Huomasin eilen, että odottamisen takia otettiin vähän takkiin reissuplääneissä, sillä tarjolla ei ollut enään suoria lentoja Napoliin. Ainoaksi vaihtoehdoksi jääkin ilmeisesti lentää Roomaan ja ottaa sieltä juna Napoliin, josta sitten bussi tai hyvällä onnella ystävän kyyti Sorrenttoon. Kahdestaan se ei tule olemaan niin raskasta, kuin mahdollisesti yksin takaisinpäin tullessa. Ellen ota kokemuksen kannalta ja liftaa..
Rooman kautta reissaaminen tekee kuitenkin suunnilleen nelisen tuntia matkaan lisää. Jos edellistä tyttöjenreissua on muisteleminen, tulen todennäköisesti jäämään paluulennolta. :D

Pakattuani kesäromppeet syvälle kaapin uumeniin, en ole juuri malttanut suoda ajatustakaan pukeutumiselle. Vaikka vanhoilla mukavuusrytkyillä vipelletään menemään, on mukana jotain uutta, söpöä ja pientä piristämässä.


Olen tykännyt hurjasti MKn jet set crossbodysta - ehkä liikaakin, kun välillä tuntuu, ettei mitään muuta malttaisi kanniskellakaan.. Suurin syy tähän on sen pitkä hihna. Kun kerran pääsee crossbodyn makuun ja tajuaa, että voi huidella menemään molemmat kädet vapaana heiluen, ei tee mieli palata tavalliseen olalla roikkuvaan malliin.
Ihastuin tähän Tory Burchin pikkuiseen crossbodyyn, eikä se millään jättänyt mielenrauhaa..
Siinä se nyt sitten keikkuu. Se on aavistuksen tilavampi, kuin MK, siinä on tupsua ja tilpehööriä, sopivaa rentoutta ja sitä jotain.
Samaista laukkua oli myös kauniina oranssipunaisena versiona, mutta oli pakko olla realisti. Pelkkä punainen jäisi kovin vähälle käytölle ja olisi surku jättää se koristeeksi kaappiin. Mustan lisäksi voisi toki värikkäänkin ottaa. ;)