Tukka tuuheaksi..

En kuulu niihin onnekkaisiin, joilla päässään olisi luonnostaan upea leijonanharjaskruunu, vaan ennemminkin meikäläiselle jaettiin perus suomalaiset kortit, eli "yksi risti kaksi ja loput peruutettu".
En ole koskaan aiemmin testannut minkäänmoisia pidennyksiä tai muita hiushärpäkkeitä,koska pituutta on mopissani aina riittänyt, mutta erään tukkajumalan paljastettua oman upean kuontalonsa salaisuudeksi clip-onit, halusin ehdottomasti kokeilla! Tilasin Hair Camouflage klipsipidennykset ystäväni kautta ja kävi kyllä kova mäihä, sillä pidennyksen sävyt olivat lähes identtiset omien haituvieni kanssa.

The Boyfriend Jeans-postauksen kuvissa päässä on kuin onkin jotain ylimääräistä. Pistin taakse kaksi clipsu rimpsua, sekä sivuille yhdet pienet suikaleet ja look oli heti selkeästi huolitellumpi. Silti kuitenkin niin luonnollinen, että edes avokkini ei huomannut mitään. :)

Vieraileva tähti

Sunnuntaina oli vähän sellainen retkupäivä, joten sen sijaan, että olisin itse tanssahdellut kameran edessä, joutuikin Katariina tähtäimeen.
Olimme sopineet treffit stockan kello alle ja ensimmäinen asia johon kiinnitin huomioni neitokaisen nähdessäni, oli tuo herkullisen sävyinen huulipuna! YSL Rouge Pur Couture 07 Le Fuchsia. Kosteuttava, suojakertoimellinen, runsas pigmenttinen sähäkkä pinkki, joka sopii hänen tummalle hipiälleen kuin nenä päähän. Olen oikomishoidon takia joutunut jättämään väliaikaiset hyvästit värikkäille huulipunille, joten ihastelen niitä sitten muiden kasvoilla tyydyttääkseni maalailu-intoni.


Takki - Mango / Huivi - River Island / Kengät - Vagabond / Shortsit - F.fashion

Katan kokonaisuus kolahti. Klassinen takki, jämäkät popot ja kevyt alaosa on jotain mitä en itse olisi osannut yhdistää, mutta ne toimii! Ripaus rockia, klassisella twistillä. :)

The boyfriend jeans

En ole mikään helpoin ihminen, kun olen nälkäinen. Keskittymiseni herpaantuu, olen väsynyt, ailahtelevainen ja kerrankin vakavalla naamalla. Olen vähän kuin lapset kasvavassa iässä. Helpoiten pysyn tyytyväisenä, kun saan ruokaa kolmen tunnin välein.. Onneksi Kata ymmärsi yskän ja tajusi ruokkia tämän äkäpussin, jonka jälkeen yhteiselo oli taas mukavaa. Masut täysinäisinä uskallettiin iltasella poistua asunnosta ja lompsia lähikauppaan. Poikettiin matkalla räpsimään pari asukuvaa naapuripuistossa.
Päivä oli niin ihanan aurinkoinen, että vielä kuuden jälkeen valoa riitti juuri sopivasti..






 Neule - Zara / Farkut - Zara / Kengät - Vic / Hattu - hm / Vyö - Liebeskind        Kuvista kiitos Katalle. ♥

Siinä ne lökäpöksyt nyt sitten on. En olisi koskaan uskonut rakastuvani boyfriend farkkuihin, mutta minkäs teet. Ne ei kiristä, ei purista, ne on rennot ja vain niin pirun mukavat päällä! Joissain kuvissa näyttää, että lahkeessa olisi jotain ylimääräistä ja sivustapäin katsottuna, että takapuoli olisi tehnyt katoamistempun tai paskat olisi housussa, mutta se on pieni hinta siitä mukavuudesta. ;)

Kurkistus kaverin kotiin

Rakastan kierrellä ja kuvata muiden immeisten koteja. Sitä jumittaa herkästi itse omassa pienessä lokerossaan sisustuksen suhteen, joten on ihana päästä näkemään erilaisia variaatioita, riisua läpät silmiltä ja kurkistaa ulos sieltä omasta boksistaan. Eniten innostaa nähdä ihmisten materiaalivalinnat, pohjaratkaisut, väriskaala, sekä pienet viimeistelevät yksityiskohdat, joka tekee asunnosta sen persoonallisen kokonaisuuden.
Rakastan valoisuutta, avaruutta, vaaleita pintoja, vanhoja puulattioita, tiiltä ja uusin ihastukseni on marmori. Siksipä ehkä ihastuinkin Katan kotiin jo heti eteisen puolella..

 Avara ja valoisa avokeittiö - unelmapaikka kokkailla, kun on tilaa liikkua, eikä tarvitse huudella olohuoneessa rötköttäville vieraille mistään nurkan takaa. Pyöreälinjainen puupöytä tuo ripauksen pehmeyttä tummanpuhuville muovituoleille.
Selkänojassa roikkuu SuperTrashin pop-upista löytynyt vintage-aarre.
 Olkkarista, sohvan vasakkaiselta seinältä on liukuovi makuuhuoneeseen. Teki mieli napata tuo sängynpääty kainaloon ja juosta kotiin..
 No se marmori!
Tämä pieni karvapallo on todella mukavuudenhaluinen napero ja löytää tiensä mitä kummempiin paikkoihin nokosille. Herra covo löytyi tänään eteisestä torkkumasta - missäs muuallakaan, kuin hatussani. :D
Iltaisin on alkanut olla jo niin pimeää, että töiden jälkeen ei ole ollut mitään toivoa käydä ottamassa asukuvia. Siitä johtuen tämä parin päivän hiljaiselo.
Viime päivinä on tepasteltu menemään uusissa boyfriend farkuissa. Ne on ihan super mukavat ja komiat tietenkin. ;) Edes mies ei sanonut niistä mitään pahaa, vaikka luulin, ettei hän suostuisi kävelemään edes samaa puolta kadulla, jos vedän nuo jalkaani.
Oli kieltämättä vähän kylmää kyytiä eilen illalla kipitellä kotiin tuolla myräkässä. Ainakin ilmastointi pelitti..

Seuraava etappi..



Olen aina ennen ahdistunut syksyllä, lehtien alkaessa kellertää ja hengityksen alkaessa höyrytä kylmää ulkoilmaa vasten.. Olen aina ajatellut surren, mitä kaikkea ihanaa on nyt takana, en sitä mitä upeaa on vielä edessä.
Kesän aikana olen oppinut itsestäni enemmän, kuin koskaan aiemmin. Olen saanut itsevarmuutta, alkanut asettaa itselleni ensimmäistä kertaa elämässäni selkeitä tavoitteita ja opetellut ajattelemaan positiivisemmin. Kun aloin uskoa siihen mitä hoin itselleni - älä murehdi asioita joille et voi mitään ja tee niille jotain joille voit - alkoi oma motivaatio kasvaa ja olen osannut ottaa paljon iisimmin, kuin ennen. 
Tai sitten minusta on vain tullut höperö ennen aikojaan.
Vaikka edelleen kiroilen kuin mustalainen, kun satun vaikka potkaisemaan varpaani olkkarin pöydänkulmaan tai hukkaamaan jotain, niinkuin tänään uusimman Kalevala sormukseni , se ei enää pilaa koko viikkoa. Siihen ei elämä kaadu, vaikka vähän harmittaisikin.. Se kun ei miksikään siitä muutu jalkaa polkien..
En edelleenkään tykkää kylmyydestä - se tuskin tulee koskaan muuttumaan - mutta ilon voi silti ottaa irti siitä mistä nauttii. Lämpimät villasukat, neuleet, hyvät kirjat, pehmeät kaulahuivit, höyryävä kuppi kaakaota jne.. Tässä sisällä möllöttäessä on hyvä aika suunnitella tulevia reissuja ja miettiä seuraavaa etappia.. :)

Löysin koneelta muutamia julkaisemattomia Italian kuvia. Joskus ne yksinkertaiset kuvat, joihin ei ensin kiinnittänyt mitään huomiota, ovatkin ne parhaimmat..





Pick of the month


Nyt on komia kenkä! Tämä on yksi niistä tuotteista, jotka piinaa mieltä päivin öin aina siihen asti, kunnes sen käy hakemassa pois. Vicin naisellisen rouhea nilkkuri, jämerällä traktoripohjalla. Sopivasti jämäkkyyttä ja tukea syksyn tuuliin ja tuiskeisiin. Tähän yhdistäisin rennon revityt farkut ja jonkun ihanan ylisuuren poolokauluksisen neuleen. ♥

Breathe in the autumn air

"Tuo peikkotukka sopii sun lookkiin"- sanoi mies, kun tuskailin kostean ilman pörhöttämän kuontaloni kanssa. Ehkä suihkun jälkeen olisi voinut sille vähän harjaakin vilauttaa, mutta mitäs pienistä.. Muutaman kuukauden kampaajataukoakaan kun ei pysty enää tässä mopissa piilottamaan, kuin korkeintaan kommandopipolla.

Tuntui, kuin syksy olisi ilmestynyt vain yhdessä yössä. Hiekkatien reunoja kehysti jo puista karisseet kellertävät lehdet, tuuli heilutteli alastomia oksia ja sadevesi oli kerääntynyt keskelle tietä pieniksi harmaiksi lammikoiksi..


Bikerit -Nilson / Tekonahkapökät - River Island / Toppi - Zara / Neule - Sisley / Huivi - Acne

Nukuin niin tajuttoman hyvin viime yönä. Edes rinkiä ajavien autojen bassonjytke ei estänyt unta, vaan nukkumatti todella humautti tajun kankaalle ja tuhisin aina aamuun asti ilman kummempia heräilyjä. Ihana tunne herätä pirteänä ja hyvällä tuulella..

Tulevana viikkona kutsuu Salo ja seuraavalla viikolla onkin sitten tyttöjen kauan odotettu viikonloppureissu Tukholmaan. Can't wait!

Kaupunkilainen maalla

Kuka uskoisi, että istun tällä hetkellä keilahallissa, miehen kotikaupungissa, joka menee yleensä blogissa nimikkeellä "maalla". Illan teema on 80-luku ja hohtokeilauksen kruunaa kaijuttimista kaikuvat kasarihitit.
Muljautin keskiviikkona töihin tassutellessani nilkkani ja muutama päivä on nilkutettu menemään enemmän tai vähemmän - sitä on ehtinyt jo kehitellä itselleen uusia tarpeita matalakorkoisten kenkien suhteen -  joten tyydyn huutelemaan kerran tunnissa jotain kannustuksen suuntaista ja käytän tämänkin ajan harkiten, eli nördeillen..
 

Olen kuvien perusteella lähes tosissaan otettava landepaukku. Tosin haaveeni korkeakorkoisista ylipolvensaappaista kuoli siinä vaiheessa, kun kompuroin ja satutin jalkani.. Ne piikkarit vain olisivat jo ajatuksen tasolla kruunanneet tuon kokonaisuuden noissa maisemissa, nimellä kaupunkilainen maalla.
Oli siinä pokassa pitelemistä, kun kymmenisen lemmua tuli viereen pönöttämään, että mitäs täällä oikein tapahtuu..

Tämä oli kuulemma vuoden viimeinen lämmin päivä, joten otin ilon irti ja vetäisin päälle Miss Selfridgen mustavalkoisen kellohelmaisen mekon. Yksi niistä vaatekappaleista joka ei petä koskaan.
Seuraavaksi sitten vuorossa toppahousut..