yliannostus

Pyörähdettiin eilen Habitaressa. Näyttää olevan ennemminkin sääntö, kuin poikkeus, että bongaan sieltä unelmieni sohvan. Edellisellä kerralla messuilla alas istahtaessamme päädyimme tilaamaan kolmemetrisen lökömonsterin, joka oli niin valtava, että jouduimme asuntoa etsiessämme jättämään pari mahdollista kämppää ottamatta, koska sohvamme ei sopinut niihin.. Tämä uusin ihastus ei paljoa kalpene vanhan monsterin rinnalla, vaikka onkin huomattavasti kapeampi versio.. Kantikas, moderni, valkoista nahkaa = rakkautta.

Kävin illalla Katan luona syömingeissä. Neiti oli väsännyt omin kätösin sushia ja jälkkäriksi oli vielä tarjolla suussa sulava kookos créme brûlée.. Jotkut vain on 100% vaimomateriaalia - toiset taas viihtyy paremmin pöydän ääressä, kuin siellä keittiössä. Hyvä etten lautasta nuollut, kun oli niin hyvää.

 Joko alkaa tulla yliannostus hattua? Se alkaa pikkuhiljaa kasvaa jo päähän kiinni. 
Diy pöksyt sai vähän kyytiä, kun onnistuin pukiessani sujauttamaan vauhdikkaasti varpaat farkun polvesta läpi..

black is the new black


Sovittiin lauantaina treffit yhdeksitoista kaupungille. Katsi kertoi, että hänellä olisi pienen pieni ylläri, joten suuntasin suoraan viisikulmaan, josta lähdimme lompsimaan pitkin fredaa, kohti keskustaa. 
Fredrikinkatu yhdeksässätoista kävi tohina. Määränpäämme, kulmaan parisen viikkoa sitten avattu suloinen karkkikauppa - Roobertin herkku kuhisi väkeä. Hyvä ystävä tietää toisen paheet ja ruokkii niitä. ;)  Pikkuruinen vihreäksi maalattu kauppa toi mieleen vanhanajan herkkupuodit. Teema näkyi aina seinään maalatuista punaisista karamelleistä, ripustetuista värikkäistä tikkareista, sekä tauluista asti. Nappasimme matkaan salmiakkipehmikset ja istahdettiin aurinkoon syömään.. Oli muuten elämäni paras pehmis.

Rakastan tätä kuvaa hänestä. Kyykistelin maassa kameran kanssa, kun ohitse käveli ihmisiä, jotka pistivät jarrut pohjaan nähdessään meidän räpsivän kuvia. Sain ikuistettua sponttaanin naururemakan, joka on niin Katsia.  Yksi rakkaimmista ystävistäni. Hauska, avoin, kaunis tyyppi jonka kanssa ei koskaan tule tylsää ja halutessaan voi vaikka chillailla sohvalla sanomatta sanaakaan ilman, että tulisi lainkan vaivaantunut olo..
"Oletpas sä mustissa ja tyylikin muuttunut", sanoi vanha koulukaverini, johon törmäsin melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen.. Ero minuun ja siihen epävarmaan, 40 kiloiseen, suoria housuja ja kauluspaitoja käyttävään 17-vuotiaaseen Camillaan taisi oli ilmeestä päätellen suurempi, kuin ajattelin.

Värien loistoa

Tajusin vasta näitä kesän asukuvia tuijotellessa, kuinka naimisissa olenkaan aurinkorillujen kanssa, enkä liioin ole mikään maailman värikkäin ihminen, kun kyse on vaatetuksesta. Näkyihän se laaja väriskaala jo makkarin rekistäkin..
Aurinkolaseista on tullut vuosien saatossa yksi tärkein osa asua ja tunnen oloni yleensä aika nakupelleksi ilman niitä.. Se on meikäläiselle vähän sama, kuin musiikki heille, jotka kulkevat paikasta toiseen kuulokkeet korvilla. Ihmisten ilmoilla liikuskellessa lasit luo sen tunteen "omasta tilasta", sekä suurena plussana piilottaa kätevästi ne yöhiipparin leukaan asti ulottuvat silmäpussitkin.
Sovin viikonlopuksi rehvit kaupungille, Silmäasemalle. Löysin aivan ihanat kissamaiset arskat ja saatoin bongata sieltä jo mahtavat rillutkin! Pitäisi vain varata aikaa näöntarkastukseenkin, josko olisi hyvä syy saada nenälle ne komeat pokat.
Josko sitä vaikka näyttäisi edes vähän fiksulta.

Olen aina ollut enemmän housu- kuin hameimmeinen, joten tunnen oloni kotoisimmaksi farkuissa.
Nyt syksyn tullen nautin taas siitä, että saan hyvällä mielin verhoutua lonkeroineni peittäviin vaatteisiin ja kerrostaa itseni mustalla.. Oliko teillä jotain lempparia? :)

Kotikolonen

Torkuttelin aamulla pitkään - miehen huudellessa heipat ovelta, käänsin vielä kylkeä ja jatkoin unia, vaikka taskussa poltteleekin vastikään ostettu kolmen kuukauden salikortti.. Ehkä ne istumalihakset ei kasva siellä sängynpohjalla makoillen, vaikka kuinka salikortin omistaisikin..
Näin muuten unta, että kerroin eräälle riehuvalle rouvalle opiskelevani psykologiaa ja ettei narsismi ollut minulle tuntematon käsite. :D

Ihanaa, aurinko kurkistelee ikkunasta. Meidän pikkuisessa kotikolosessakin on kerrankin valoisampaa.. Sunnuntaina pistin energiahuuruissani huushollin taas järjestykseen.

Yhtenä päivänä meinasin vanhasta tottumuksesta heittää juustosiivun lattialle. Ilmeisesti alitajunta yrittää viestittää, että täältä puuttuu pieni nelijalkainen pusukone tai sitten kyseessä on se ikuinen hauvavauvakuume. Onneksi tähän asuntoon ei saa ottaa lemmikkejä, niin en voi pahimpaan kaipuuseen kidnapata naapurin hurttaa.

I don't care - i love it

Sunnuntaina oli niin ihana heittäytyä pitkästä aikaa super naiselliseksi - arkisin kun tulee liian usein lompsittua tukka pystyssä, likaisissa consseissa ja hihattomassa paidassa, rekkikseltä näyttäen..
Tein kevyen meikin, suoristin töyhtöni, puin ylleni Italiasta ostamani topin ja sujahdin uuteen tekonahkaiseen kynähameeseeni. Sovittelin reissussa tuota hamosta, mutta päädyin lopulta jättämään sen kauppaan kiikuttaessani kassalle kaikkea muuta mukavaa, joka kotiin palattuani kadutti niin pirusti.. Thank god for online shopping! Kaunis aurinkoinen keli ja yli parinkympin huitelevat asteet sallivat vielä kaivaa Acnen sandaalit laatikostaan.. En olisi ikinä uskonut, että pääsen vielä tänä syksynä heittämään ne jalkaani.

Rakastan hattuja. Se on asuste joka voi helposti pelastaa niin koko asun, kuin huonon tukkapäivänkin. Taisin ostaa tuon lätsän alkuvuodesta, eurolla alesta. Mies lyttäsi koko ajatuksen kun toin tuon aikoinaan kotiin, joten siellä se on keikkunut koristeena, makuuhuoneen rekissä aina siitä asti..
Herra ei asun nähdessään edelleenkään lämmennyt hatulle, vaikka se hänen sanoin "sopii ihan hyvin kokonaisuuteen". Itse tykkäsin hurjasti! Tunsin kerrankin oloni leidiksi, enkä muista koska viimeeksi olisin tykännyt niin paljon jostain kokonaisuudesta. Se vain tuntui heti omalta. :)

Neule - Mango / Hame - River Island / Hattu - h&m  / Sandaalit - Acne / Laukku - ck

Puuttuu vain puudeli nimeltä Fifi.. ;)

Mitä mieltä siellä ollaan? Iskeekö asu?

Pitäisi olla jo nukkumassa mutta..

Kuinka ihana olikaan heräillä virkeänä, ilman krapulaa tai herätyskelloa. Makoilla hetki paikoillaan, venytellä jäsenet murahdellen omiin uomiinsa ja kipitellä rauhassa kylppäriin. Olin yllättävän pirteä heti sängystä ylös kivuttua ja otinkin mielenhäiriöstä ilon irti ja rupesin siivoamaan. Yleensä se mielentila ei nimittäin kauaa kestä. Muutaman tunnin järkkäämisen, imuroimisen ja pöyhimisen jälkeen linnoittauduin sohvalle uusi kirja kourassa.

Illalla kävin äidillä ja hänen miekkosellaan syömässä.Uunissa kolme tuntia punaviinikastikkeessa hautunut liha oikein suli suuhun - pelkästä ajatuksesta iski taas nälkä! Kyytipojaksi vielä voinen perunamuusi ja sai taas hyvällä mielin pistää pötkölleen.

Vielä pikainen kurkistus päivän asuun, ennen kuin kömmin tuonne makkariin, tuhisevan ukkelin viereen, ennen kuin hän erehtyy huomaamaan mitä kello taas on.. Palataan huomenna runsaamman kuvasadon kera. Kauniita unia. ♥

Mitä syksy tuo tullessaan.

Hetki alkaa olla käsillä, joten pääsen vihdoin kertomaan vähän tarkemmin mitä on tulossa.
Sain viime talvena mahtavan tilaisuuden päästä kokoamaan oman nimikkomalliston Gaudin syksy-talvimalliston lemppareistani.
Vaikka olen henkeen ja vereen kesäimmeinen, muistan harmitelleeni sillä hetkellä, että kesä on vielä välissä. En vain olisi malttanut odottaa.
Värimaailmaksi valikoitui silloin syksyn iänikuisia lemppareitani mustaa, harmaata ja väripilkuksi ripaus burgundya. Linjakkaita leikkauksia, klassisia neuletakkeja, vahapintaa, pitsisiä yksityiskohtia, tekonahkaa, pehmeitä neuleita ja klassikkoja pienellä twistillä.

Kirjoittelin aiemmin hilpeästä kuvausreissustamme Kirsin kanssa. Olin hänen kameransa tähtäimessä palloilemassa ensimmäisen kerran jo vuonna 2012, - yritän hiljalleen palautella vanhoja tekstejä paikoilleen - joten tiesin, että hänellä taitoa riittää, mutta silti olin otettu, kuinka tunnelmallisia kuvia hän saikaan taas aikaan. Mitäpä pienestä vesisateesta..

En voi tarpeeksi hehkuttaa noita vahapintaisia mustia pökiä, sekä tuota ensimmäisissä kuvissa vilahtavaa ryhdikästä mustaa takkia. Rakastan sen leikkauksia. 

Vaatteita pääset ihastelemaan ja sovittamaan ympäri Suomea, sillä yhteistyömallistoa tarjoaa mm. Porvoossa Cisar, Salossa Marttila, Ruskossa Loviisan Aitta, Lahdessa Marimari, Kuopiossa Sharon, kajaanissa Chicret ja Oulussa Vima. Tuotteita saatavilla myös muilta Gaudin jälleenmyyjiltä.

Siispä nämä seuraavat pari kuukautta tulee heitettyä Hannan kanssa muutamaan otteeseen rallia ympäri ämpäri kotimaata, ihastellen upeita putiikkeja, vietellen asiakasiltoja, sekä somistellen näyteikkunoita.
Vähän jo jänskättää. :)

Yhteistyössä Gaudin kanssa.

Koskaan ei ole liian vanha kääntämään kurssia.

Monet olivat varoitelleet ennen reissuani, että Italiassa eivät naiset saa kulkea missään rauhassa. Jokatoisella askeleella on joku karvanaama lähes hanurissa kiinni ja vähintään joka viidennellä joku huutelee tai viheltelee.. Moni vertasi maata Turkkiin, jossa alku- sekä loppukaudesta miehet saattavat olla vähän enemmän päällekäyviä. Joka on toki ymmärrettävää, kun jotkut heistä tulevat uskonnollisista pienistä kylistä, joissa ei välttämättä näe naista juuri äitiä tai siskoa enempää useaan kuukauteen..
En tiedä onko tarinoissa vähän värityskirjaa mukana, vai oliko syynä tyhjä kaupunki tai se, että liikuin lähes aina paikallisten kanssa, mutta en kokenut ahdistelua, en huutelua tai mitään tuijotusta suurempaa kertakaan. :) Kotimaakin tuntui lähes villiltä loman jälkeen, kun ihmiset tulivat paljon rohkeammin juttelemaan..

Toki kaipaan edelleen niitä pieniä mutkikkaita vuoristoteitä, niitä pieniä kenkäpajoja, joissa vanhat herrat ompelivat ja valmistivat sandaaleja, sitä, että voit porukalla istua aamuhämärään altaan reunalla soitellen kitaraa ja laulellen nuotinvierestä tai, että lempparikuoharini maksaa 12 euron sijaan vain pari euroa ja ravintolassa saat kupusi täyteen vaivaisella 6 eurolla..




Villan kattoterassilta oli huikeat maisemat merelle. Taustalla kohoaa hiljalleen uinuva vesuvius..

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen alkaa olla yhtä päivää lukuunottamatta pulkassa. Pääsin heti alkuviikosta heittelemään n. sadan ison pahvilaatikon kuormaa ja kädet huutaa edelleen hoosiannaa, mutta tietääpähän tehneensä jotain! Uusien tuotteiden kohdalla vain on ollut vähän liiankin haastavaa pitää kukkaronnyörit tiukalla..

Olen ruvennut listaamaan ylös mielenkiintoisia kursseja, sekä kouluja, joihin haluaisin hakea. Kunnon mietintämyssy on käynnissä ja pohdin, että joko sitä tässä iässä tietäisi vihdoin, että miksi sitä haluaa sitten "isona". Ehkä näin lähempänä kolmea, kuin kahtakymmentä tuntisi itseään jo vähän paremmin? Ehkä ne opiskelutkin maistuisi eri tavalla, kun olisi aihe, joka todella kolahtaisi. En enää ajattele kauneusalaa samalla tavalla kuin aiemmin, vaikka rakastankin pientä näpräämistä..
Potkua tulevaisuuden suunnitelmiin sain tästä Anskun kirjoituksesta.
Vaikka kuinka pelottaisi, se muutos lähtee itsestä. Mikään ei tipahda taivaalta syliin, tai ketään ei tule kotiovelta hakemaan. Koskaan ei ole liian vanha kääntämään kurssia..