New in



Viimeisen parin viikon sisään on vaatekaappi saanut lisää täytetty uusista löydöistäni..
Pura Lopezin stilettokorkoisia sandaaleja kuolasin jo keväällä, mutta useamman satasen hinta sai vähän hillitsemään himoja ja painamaan jarrua. Nyt -40% alessa annoin itselleni luvan sillä perusteella, että lättäräpyläni laskeutuessa suurin osa kengistäni on jäänyt liian pieniksi. Toki tuo edessä häämöttävä reissukin vaatii yhdet bilekengät iltoja varten, mikäli uskaltaudun ulostautumaan hotellihuoneestani. :D
Toinen alelöytö oli silmäasemalta bongaamani Carolina Herreran näyttävät mustavalkoiset aurinkolasit -80%. Kuvassa ne ovat melkein jopa vähän mitäänsanomattomat, mutta kasvoilla tuo valkoinen yläosa tulee edukseen.

Viikonlopun Tampereen reissulta matkaan tarttui klassinen khakinvihreä silkkipaita, joka löytyi hämmästyksekseni koskarin Ginasta. Se oli normaalihintainen, mutta neljäkymppiä on niin hyvä hinta silkkipaidasta, että teki melkein pistää tanssiksi. Olenko ainut joka ei ollut kuullutkaan, että Gina Tricotilla on myynnissä myös Premium Quality - mallisto, josta löytyy laadukkaita luonnonmatskuja edullisesti?





Mitä mieltä olitte löydöistä? :)

Faliraki

Kuva lainattu Apollomatkojen sivuilta
Jo lähes perinteeksi muodostunut syyskuinen reissu häämöttää jälleen, ja vaikka kesää on vielä jäljellä, on nämä mahdottoman kehnot ilmat nostaneet matkakuumetta ilmaan jo liiaksikin. Tällä kertaa lähdemme tyttöjen kanssa Kreikkaan, Rodoksen Falirakiin. Itselle Rodoksen kaupunki on tuttu paikka, mutta Falirakissa en ole koskaan käynyt.

Eniten lomalta odotan rentoa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja rantaelämää. Tämä kesä on ollut meille kaikille neljälle tavalla tai toisella rankka ja on helpottavaa ajatella, että suhteellisen pian pääsemme lomailemaan viikoksi ilman kelloa ja kalentereita. Yöunien jatkaminen aurinkotuolissa on parasta mitä lomalla voi tehdä.

Falirakista löytyy paljon kehuttu vesipuisto, jossa aiomme ehdottomasti viettää yhden päivän vesipetoina. Aaltoallas, täältä tullaan! Lisäksi Falirakista on lyhyt matka Rodoksen kaupunkiin, jossa täytyy viettää myös ainakin yksi päivä. Rodoksen vanha kaupunki oli mieleeni ja sinne täytyy mennä illalliselle tälläkin kertaa.

Kuva lainattu Apollomatkojen sivuilta
Hotellimme on parin kilometrin päässä Falirakin ydinkeskustasta, joten tulee varmasti liikuttua paljon bussilla ja takseilla. Karttaa katsoessa näytti siltä että keskustaan voisi kävelläkin, jos ei ole tukalan kuuma. Sää Etelä-Euroopassa on minulle todella mieluinen syksyllä, lämpöä riittää ja parina viime vuonna on mitattu koko vuoden lämpöennätyksetkin syyskuun ensimmäisellä viikolla. Hellettä onkin jo ikävä!

Jännä nähdä ehtiikö Kreikan arvolisäveron korotus näkyä jo meidän matkallamme, jossain  mediassa spekuloitiin sen vaikuttavan vasta lokakuusta eteenpäin, mutta oma arvio on, että paikalliset yrittäjät lisäävät palveluihin hintaa jo nyt kesällä. Kreikan taloudellisen tilanteen ja ihan yleisen tilanteen kehitystä on ollut mielenkiintoista seurata nyt ennen matkaamme. Hyvin todennäköistä on, että rauhallinen meno jatkuu turistikohteissa jatkossakin, mutta aina tällaisissa vakavissa tilanteissa on mahdollisuus esimerkiksi mielenosoituksille.

Kuulisin mielelläni vinkkejä ja kokemuksia Falirakista ja muutenkin Rodoksen saarelta :) 

Kristiina

Pääkopan nollausta - lomalle yksin..

Viimeiset muutamat illat on venähtäneet äkkilähtöjä kyttäillessä. Haaveiltiin työkaverin kanssa, että olisimme lähteneet kahdestaan jonnekin lämpimään, mutta koska äkkilähdöt ja hänen lomansa ajankohta ei osunut yksiin sitten millään, päädyin lopulta plan B:hen, ja otin itselleni lennot dalamaniin, runsaan viikon päähän. Vähän kieltämättä jännittää, koska en ole ollut niissä maisemissa varmaan noin kuuteen vuoteen - saati koskaan yksin -, mutta odotan innolla, kuinka monta tuttua naamaa tulee vastaan.
Halusin hotellin keskustan tuntumasta, jotta iltaisin ei tarvitsisi olla vetelät verkkareissa yksin tallustellessa, joten varasin huoneen perheystävän kaverin hotellista, josta on vain 100 metriä rannalle ja kivenheittomatka icmelerin keskustaan. Todennäköisesti makaan x-asennossa altaalla koko viikon, ahmin kirjoja kuin hullu, täytän napani turkkilaisella ruoalla ja nautin vain siitä, ettei ole kiire minnekään..
Sain juuri ennen muuttoani Nivealta kesäisen ylläripaketin, joka tulikin sopivaan saumaan! Edellinen kasvorasva veteli jo viimeisiään ja vartalovoidekin oli finito.
Pääsin tyttöjen mökkireissulla testaamaan tuota Nivean protect & bronze öljyä ja se vaikutti tosi hyvältä. Iho tuntui pehmeältä, kosteutetulta, ilman limaisuutta tai rapsakkaa fiilistä ja vartalo näytti saavan väriä vähän tasaisemmin. Otan sen reissuun matkaan ja katsotaan miten pärjää edelliselle lempparilleni, Pizbuinille..

Saavuttiin juuri Tampesteriin, joten vihdoin aamupalaa nassuun ja kohti Särkänniemeä. Se on loma ny!

Suhdesalaatti

Työviikon päätteeksi oli rentouttavaa istahtaa alas parin ystävän kesken, tehdä ruokaa ja parantaa maailmaa. Kun arkena keskittyy töihin, on viikonlppuisin ihanaa heittää työaivot narikkaan ja puhua kaikesta muusta, paitsi töistä. Eilen pohdimme parisuhteita niin kevyellä, kuin syvälliselläkin tasolla.

Pöydässä istui kolme naista, joista yksi on naimisissa, toinen elää avoliitossa ja kolmas päätti suhteensa juuri sillä samalla istumalla. On mielenkiintoista kuulla toisten kantoja erilaisiin asioihin ja myös seurata suhtautumista juurikin vaikka eroon. Erot on monesti todella rankkoja kokemuksia, mutta joskus ne saattavat tuntua helpotukselta.



Salaattikulho tyhjeni ja keskustelu eteni. Olimme päässeet hyvin yksimieliseen keskusteluun ja päädyimme siihen, että mm. ystävyys ja kompromissien teko ovat yksiä parisuhteen tärkeimpiä kulmakiviä. Ilman ystävyyttä parisuhde on vain himon hallitsema seksisuhde ja ilman kompromisseja aina jompi kumpi joutuu pettymään ja ns. uhrautumaan.

Liian usein saa kuulla kommunikaation puutteesta ja siitä, että toinen ei ole yhtä kiinnostunut hoitamaan parisuhdetta kuin toinen. Joskus parisuhde saattaa päättyä toisen kyllästymiseen siihen, että on ainoa joka jaksaa enää yrittää. Mutta mihin tahansa suhde päättyy, on se aina suuri muutos elämässä ja uutta aikakautta pitäisi kunnioittaa ja ottaa se vastaan nöyränä - uuden oppimista, itseensä uudelleen tutustumista.

Saan joskus kuulla, että minun parisuhteeni on täydellinen. Suhde on kestänyt jo pian 11 vuotta, olemme naimisissa eikä riidellä usein. Myönnän, että se on täydellinen minulle. Mutta turha luulla, etteikö kaikissa suhteissa olisi niitä omia haasteita. Aivan jokaisessa suhteessa, oli se sitten parisuhde tai vaikkapa ystävyyssuhde, on ne omat haasteensa ja vain niistä yhdessä ylipääsemällä voi suhde jatkua hyvänä. Myös haasteet ovat osa elämää ja tekevät suhteesta täydellisen - kun niistä päästään yli.

Yksin on vaikea rakentaa toimivaa suhdetta, kunnioittakaamme siis toisiamme - niin myötä kuin vastoinkäymisissä ;) Minulle tämä on ollut motto suhteen alkuajoista lähtien, eikä sitä tarvitse noudattaa vain avioliitossa. Mielestäni tuota elämänohjetta voi noudattaa missä tahansa suhteessa.

Tällasia ajatuksia saatiin eilen kaivettua esiin. Suhteet ovat yksilöllisiä ja me itse etsimme oikean tien viedä niitä eteenpäin. Olipa mahtava juttutuokio, tällaisia hetkiä osaa arvostaa. Kiitos eilisestä S & N :) Aurinkoista lauantaipäivää kaikille! :)

Kristiina

Ihana Kukkanen

Satuin pistäytymään Kauniaisissa sijaitsevaan Ihana Kukkanen -liikkeeseen. Näin ovelta, että liikkeessä on kukkien lisäksi hyvä ja kattavan näköinen valikoima sisustustuotteita ja oli pakko mennä kurkkaamaan lähemmin. Minut otti vastaan ystävällinen myyjä ja sain ilokseni luvan kuvata liikettä tänne blogiin.


Ihana Kukkanen -liikkeestä löytyy laaja valikoima ihania, värikkäitä kukkia. Kukkien lomaan on aseteltu niihin sopivia sisustustuotteita ja kynttilöitä. Mielestäni konsepti on loistava: hän joka pitää kukista, arvostaa myös varmasti kodin muuta ilmettä ja sisustamista.
Alimmassa kuvassa näkyvät Uashmama laukut on tehty kierrätyspaperista ja ovat nyt hittituote - kestävä kehitys näkyy yhä enemmän jokapäiväisessä arjessamme. Laukut tuntuivat kestäviltä ja laadukkailta. Liikkeestä löytyy myös muita kierrätysmateriaalista valmistettuja tuotteita: ylemäpänä olevassa kuvassa näkyy Oohh -tanskalainen brändi, joka valmistaa mm. vedenkestäviä kukkaruukkuja sekä maljakoita.


Valikoimasta löytyy myös mm. sisustustyynyjä, kynttilöitä, koristekiviä ja jopa pieniä, suloisia jakkaroita eri väreissä. Pieneen liiketilaan on mahdutettu kauniisti erilaisia tuotteita ja mikä hienointa, esillepano on niin kaunis ja visuaalisesti yhteensopiva, että tavaran todellista paljoutta ei huomaa lainkaan. Liikkeestä löytyy varmasti ihania lahjaideoita ja tietenkin niitä kauniita kukkia kotiin! :)


Yllä olevassa kuvassa, oikealla näkyvä meritähti lähti myös meille kotiin koristamaan tv-tasoamme. Helppohoitoinen kukka, ja samalla niin kivan erikoinen. Sopii meidän kotiin hyvin!

Ihana Kukkanen löytyy Kauniaisista, Kauppakeskus Granin yhteydestä. Kauniaistentie 7. Ihana Kukkanen on myös Facebookista omalla nimellään.

Kristiina

Arki (karvaisen) lapsen kanssa

Meillä viimeiset pari kuukautta päivät ovat kuluneet erään palleron kanssa leikkien, hampaita kiristellen ja kasvattaen. Meidän vanhempi, 4 -vuotias koira Kaapo oli helppo nakki uuteen tulokkaaseen verrattuna. Kaapo oli kuin enkeli, ei vinkunut, eikä tuhonnut paikkoja. Pilvi-neidin kanssa onkin ollut suunta aivan eri. Pari ensimmäistä viikkoa yksinjäädessään vauva jäi itkemään joka kerta korvia vihlovalla äänellä (jos ruudun toisella puolella on ranskis-ihmisiä, tiedätte mihin sfääreihin ääni pystyy) ja joka kerta oli joku lista, kulma tai johto syöty. Ja kyllä, kaikki keinot käytettiin.

Onneksi itkut jäi unholaan parin viikon jälkeen ja hampaiden vaihtuminenkin on edesauttanut huonekalujemme henkiinjäämistä. Pilvistä on kuoriutunut oikein kiltti ja fiksu koiranalku. Sisäsiisteys on enää ainoa asia, joka kaipaa vielä aikaa ja harjoittelua, mutta ei onneksi vielä tuon ikäisenä pitäisikään olla täysin sisäsiisti. Viikottainen edistyminen luo toivoa pissattomista lattioista tulevaisuudessa ;)
Täytyy sanoa, että neljässä vuodessa ehtii unohtaa kuinka valppaana sitä pennun kanssa pitääkin olla ja muutenkin - todella tarkasti pitää peittää kaikki johdot ja ehkäistä muut vahingot. Meillä on kotona avonainen portaikko yläkerrassa ja sen olen peittänyt kokonaan pentuaidalla. Johdot on teljetty pentuaidalla työpöydän alle ja matot rullattu varastoon. Nyt alkaa olla onneksi tämä urakka jo voiton puolella ja voi ehkä huokaistakin hieman.

Noin puolitoista vuotta mietittiin perheenlisäystä ja Kaapolle kaverin hankintaa, pohdittiin eri rotujen välillä ja käytiin katsomassa pentueita. Taistelu toisen staffin ja ranskiksen välillä oli kieltämättä tiukka, mutta päädyttiin ranskikseen mm. sen pienemmän koon takia. Staffit on ihan ylivoimaisia, mitä rodun mahtavuuteen tulee, mutta käytännön syistä toisen "ison" koiran hankinta ei tuntunut miellyttävimmältä valinnalta.

Siispä päädyimme - oikeastaan vahingossa molemmat samaan rotuun. Olin tutustunut ranskikseen töissä, työkaverini tuo aina välillä siskonsa ranskiksen kyläilemään toimistolle ja kyseinen yksilö on aivan ihana ja sulattanut sydämeni. Mieheni puolestaan oli törmännyt kaupungilla ranskikseen ja ihastunut myös. Ranskis on luonteen lisäksi myös koon ja ulkonäön puolesta meitä molempia miellyttävä, eikä ole myöskään turhan heiveröinen leikkikamu Kaapolle. Siispä päätimme alkaa tutkia ranskiskasvattajia Suomesta. Kului pari kuukautta ja meidän vauva syntyi - se oli täydellinen :)

Olisi ehkä sinisilmäistä jättää mainitsematta myös ranskiksen kyseenalainen maine tietyissä piireissä ja ranskiksen terveysongelmat, mutta olemme varautuneet nihiin ja tiedostamme ne. Kattava vakuutus ja tarkkailu auttavat pitkälle eteenpäin.
On se hassua, miten nopeasti arki voikaan muuttua ja tuntua niin sopivalta - ei osattaisi enää elää ilman Pilviä ja sen suloista nuuhkunenää. Uskallan sanoa tämän saman myös Kaapon puolesta, niistä on tullut oikea parivaljakko - majakka ja perävaunu, paita ja peppu. Nukkuvat ja leikkivät yhdessä, niiden yhteisiä puuhia on mahtava seurata. Myönnän että tv:tä on tullut katsottua vähemmän nyt, kun talossa on ihan liveviihdettäkin ;)

Tällaisia kuulumisia meidän poppoolle, onko ruudun takana muita ranskis- tai jopa ranskis-staffi koteja? :)

Kristiina

The power of makeup

Kärsin kymmenisen vuotta taaksepäin hyvinkin pirullisesta aknesta. Vaikka pelkkä peiliin katsominen oli itsessään jo tarpeeksi paha paikka, yllätyin siitä, kuinka suuri tarve tuntemattomilla ihmisillä oli tulla ilmoittamaan minulle päin naamaa, kuinka ruma tai oksettava heistä olin. Sitä tapahtui niin kotibileissä, festareilla, kuin ihan keskellä päivää kadullakin, eikä nuoren tytön itseluottamusta ainakaan pönkittänyt se, että ensirakkautenikin jätti minut iho-ongelmieni takia.
Muistan itkeneeni hädissäni, kuinka en uskalla aloittaa uudessa koulussa, koska pelkäsin niin voimakkaasti niitä haukkuja, sitä pahaa oloa ja lopulta aloin uskoa heidän sanoihinsa itsekin.
Siinä vaiheessa aloin olla jo niin epävarma, että pesin meikit iltaisin vasta, kun muut olivat untenmailla. Mikäli meillä oli yövieraita, nousin aamusta pari tuntia aikaisemmin ihan varuiksi, jotta ehdin meikkaamaan kasvoni ennen kuin muut heräävät. Niihin aikoihin ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin vienyt edes roskia ilman paksua pakkelikerrosta, saati mennyt kouluun meikittä.

Alla on kuva meikäläisestä noin kuukauden takaa, ilman meikkiä. Ihon kanssa tuohon tulokseen pääseminen on vaatinut laser-hoitoa, jonka avulla arpien pohjaa on nostettu ja punaisuus on vähentynyt. Olin onnekas, sillä akneni jätti laakeita arpia, eikä niitä "ice-pick" tyyppisiä, jotka menevät syvemmälle, jolloin ne vaativat myös enemmän ja rajumpaa käsittelyä.
Kasvojen hoidossa Duin tuotteista on ollut myös huima apu, enkä niistä raaski enää lainkaan luopuakaan.


Aknen vähitellen häipyessä kuvioista, alkoi meikkaaminenkin tuntua mukavemmalta puuhalta. Hain opiskelemaan meikkaaja-maskeeraajaksi ja koulun myötä sain myös kourallisen lisää itsevarmuutta. Meikkaaminen ei ollut enää pakokeino, ei suojamuuri, vaan siitä tuli tapa käyttää luovuutta ja hakea sitä omaa itseään..
Nykyään olen siinä pisteessä, että rakastan meikkaamista. Toki välillä tulee niitä aikoja, jolloin nukkuu mielummin muutaman minutin pidempään, kuin maalailee nassua, kuten viime viikkoina, kun en ole viittinyt edes töihin luomivärejä, saati rajauksia sutia. Sitten taas kausiluonteisesti iskee innostus ja tilaan laatikkokaupalla meikkiblogeissa hehkutettuja luomivärejä, sun muuta tilpehööriä ja saatan käyttää parikin tuntia vapaapäivästä siihen, että kokeilen jotain uutta tekniikkaa tai pakkelia.

Inspiraation postaukseen tarjosi alunperin my pale skin-blogin upea Em. Asia kosketti itseäkin niin syvältä, että en halunnut vain istua ja olla hiljaa. Lopulta viimeisen potkun persiille antoi aurinkoinen ilopilleri Nikkie.
Jos tuijotetaan ongelmakohtia suurennuslasilla, niin kulmakarvojahan minulla ei ole nimeksikään, - yksi risti kaksi ja loput peruutettu olisi varmaan vielä osuvampi. Otsassa, ohimoilla ja leukapielissä on vielä pieniä arpia aknen jäljiltä - jotka näyttävät Duin tuotteiden ansiosta näissä kuvissa tasaisemmilta, kuin edes ovatkaan,  - ja couperosa on vallannut nenänpieleni.
Vaikka oikeanpuoleinen kuva onkin omaa silmää selkeästi miellyttävämpi, virheistäni huolimatta viihdyn nykyään ihan hyvin ilman meikkiäkin.
Ikä on opettanut edes sen verran itsevarmuutta, että jos en jollekin kelpaa sellaisena kuin olen, pärjään oikein hyvin yksinänikin.
En kuitenkaan koe meikkaamista mitenkään vääränä, ihmisten huijauskeinona tai epävarmuuden merkkinä. Se on monelle yksi harrastus tai taito monen muun ohella. Ja jos se tuo jollekin paremman olon itsestään, niin onko siinäkään mitään väärää? :)

Häämatka Välimerellä

Suomen kesäkelit ovat olleet laittoman huonot ja siksi monen, myös minun ajatukset ovat varmasti lähes päivittäin ulkomailla. Sen vuoksi päätinkin muistella viime kesän häämatkaamme ja ai että miten mahtavia muistoja tulikin mieleen! Mutta ei hätää, tämä postaus ei tule olemaan pelkkää hehkutusta, wait for it!

Vietimme viime kesänä häiden jälkeen viikon Välimerellä lipuen, Norwegian Cruiselinen kyydissä. Välimeren risteily on kokemus josta olin haaveillut jo pitkään, joten päätimme kokeilla hieman erilaista lomailutyyliä.
Taustalla näkyy meidän lemmenlaiva
Lensimme Helsingistä Barcelonaan, josta astuimme laivaan. Risteilyreittimme kulki Italian, Ranskan ja Espanjan alueilla ja tarkka reittimme oli seuraava: Barcelona, Espanja -> Napoli/Capri, Italia -> Civitavecchia (Rooma), Italia -> Livorno (Firenze/Pisa), Italia -> Cannes, Ranska -> Palma de Mallorca, Espanja -> Barcelona, Espanja.



Ensimmäinen vuorokausi sujui kokonaan merellä ja otimme laivamme kannella aurinkoa, lilluimme vesialtaissa ja tutustuimme laivaan. Laiva oli suuri, kansia oli 19 (vrt. Viking Line Gabriella 11) Pituutta laivalla oli 330 m (Viking Gabriella 170 m) ja leveyttä 40 m (VG 27 m) Matkustajamäärä 4 200 matkustajaa (VG 2 400).


Laivalta löytyi paljon huvituksia, mm. auringonottokansi + altaita, baareja, porealtaita, seinäkiipeilyä, ravintoloita, peliautomaatteja, ulkoilmateatteri jossa näytettiin iltaisin elokuvia, sisäteatteri jossa oli akrobatiaesityksiä, pelihuoneita ja paljon muuta. Kuitenkin suomalaisena ja tottuneena laivamatkustajana olisin kaivannut jopa enemmän aktiviteetteja, jotain erikoisempaa ehkä.


Hyttimme oli parvekkeellinen, joten upeat näkymät olivat aina taattuja. Hytissä oli mukava, suuri sänky, sohva, käsienpesuallas, minibaari ja pieni oleskelutila + wc. Säilytystilat oli kekseliäät ja huonekalujen sisäosia oli hyödynnetty kaappitilana. Eniten jännitin merenkäyntiä, mutta aallot eivät tuntuneet lainkaan tällä jättialuksella.

Näkymiä hyttimme parvekkeelta

Laivan ravintolatarjonta oli ihan ok, mutta alkoi kuitenkin käydä tylsäksi viimeisinä päivinä. Hintaan kuului perusravintolat ja buffet, ja erikoisravintoloista (aasialainen, italialainen, ranskalainen) tuli maksaa kattausmaksu, joka oli maksimissaan 15 dollaria/hlö. Juomat tuli maksaa itse kaikissa ravintoloissa. Hinnat laivalla ovat dollareina, sillä laivasto on yhdysvaltain lipun alla. Laivan matkustajat olivat myös suureksi osaksi jenkkejä ja se näkyi mm. ruokatarjonnassa: fish & ships. Sitä tekeekin mieli syödä häämatkalla päivittäin ;) Onneksi buffet oli laaja ja kävimme sitten muina päivinä erikoisravintoloissa. Sekä aasialainen, että italialainen olivat molemmat loistavia ravintoloita.


Viihdepuoli oli kivasti suunniteltu: joka ilta oli erilaista ohjelmaa. Ulkoilmabaarissa alkoi leffan jälkeen perus baarimeiningit, yhtenä iltana järjestettiin jopa white party, jota olin odottanut kovasti. Petyin kuitenkin menoon, sillä nuoria ja meidän ikäisiä laivalla oli harmillisen vähän ja lavalla juoksenteli pääosin pikkulapset vanhempineen. Sisätiloissa oli teatteri- ja akrobatiaesityksiä ja lempparini: musiikkibaari, jossa soitti taitava kolmikko pianoa ja rumpuja ja he soittivat vain toivemusiikkia erilaisine sovituksineen. Todella rento ja menevä show ja upeita versioita myös nykyajan hiteistä. Esityksen nimi oli Howl at the Moon.


Laivalla maksettiin juomat ja ostokset laivan omalla kortilla, joka maksettiin viimeisenä päivänä pois luottokortilla. Hytin televisiosta näki kokoajan reaaliajassa kortille kertyneen summan määrän. Meillä taisi kulua viikon aikana laivalle noin 500 dollaria yhteensä. Jos pysyttäytyisi hintaan kuuluvissa ravintoloissa ja joisi esim. vettä kokoajan, pääsisi todella edullisesti.

Cannes
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Italian Napoli. Asteita kesäkuun alussa oli järkyttävät 40 ja 10 tuntia kävellen suuressa kaupungissa tuntui lähinnä kamalalta. Onneksi aina voi istahtaa varjoisaan kahvilaan juomaan virkistäviä juomia ja haukkaamaan välipalaa. Napoli oli mielestäni kaunis paikka, mutta ei jäänyt mieleen erityisemmin. Toinen kohde oli Rooman satamakaupunki Civitavecchia, joka oli todella pieni kylä harvoine palveluineen. Osa risteilymatkustajista lähti Roomaan junalla, junamatka kestää noin 1,5h / suunta. Me emme tällä kertaa jaksaneet lähteä Roomaan, sillä olimme edelleen Napolin urakasta niin väsyneitä, että päätimme vain kävellä Civitavecchian kujilla ja nauttia virkistävästä tuulesta rannalla.

Kolmas pysähdys oli Italian Livornossa. Livorno ei jäänyt myöskään pahemmin mieleen, olin lähinnä tympiintynyt mielikuvani romahtamiseen. Olin odottanut kovasti juuri Italian kohteita, mutta ne eivät juuri tuolloin tarjonneet parastaan tai sitten Italia ei ole minua varten. Mutta kun pääsimme neljänteen kohteeseemme, sydämeni suli. Ranska ja Cannes. Saanko muuttaa sinne nyt heti? Työkaverini oli kyllä kehunut paikkaa, mutta en ajatellut että se olisi niin ihana! Todella kaunis kaupunki, mahtava ranta, hyvät palvelut ja ostosmahdollisuudet. Koko yleistunnelma oli Cannesissa niin kohdallaan. Cannesiin aion ehdottomasti lähteä uudelleen.

Viimeinen kohde ennen Barcelonaan paluuta oli Mallorcan Palma. Palma olikin meille jo ennestään tuttu kaupunki ja lyhimmän pysähdyksen aika ei häirinnyt lainkaan, sillä tiesimme suoraan minne päin suunnistaa, eikä etsimiseen mennyt aikaa. Palmassa shoppailimme Porto Pi ostoskeskuksessa sekä keskustan liikkeissä. Lounas, nähtävyyksiä ja takaisin laivaan. Kuuma oli, mutta laivalla pääsi taas aurinkokannelle ja viilentymään altaisiin.

Aamulla aikaisin saavuimme takaisin Barcelonaan, jossa vietimme vielä kokonaisen päivän tapasbaareissa hengaillen, sillä lentomme lähti vasta myöhään illalla. Laivalta sai hyvän palvelun ja he toimittivat laukkumme suoraan lentokentälle odottamaan meitä. Näin saimme kaiken irti vielä kokonaisesta lomapäivästä Barcassa. Barcelonassa kävimme myös eläintarhassa ja Sagrada Familia -katedraalilla. On se vaan mahtava rakennelma!

Cannes beach
Postatuksesta tuli äärimmäisen pitkä, ja silti jäi sanomatta monia asioita. Lähtisinkö uudelleen Välimeren risteilylle? Ehkä en, mutta en silti kadu valintaamme, sillä olihan se mahtava ja erilainen kokemus! Kysykää ihmeessä lisätietoja jos mieleen tulee jotain, yritän kaivaa tietoa muistin sopukoista! :) Kuvat olikin nyt suurelta osin laivalta ja Cannesista, kameraongelmiltakaan ei siis matkan aikana vältytty.

Lisätietoja ja kuvia laivasta (Norwegian Epic) löydätte Wonder Cruisesin sivuilta: https://wondercruises.com/fi/

Kristiina