Hei kaikki ihanat immeiset siellä ruutujen toisella puolen. Täällä ollaan hengissä, vaikka mielen kanssa väännettiinkin sitten elämäni kovimmat taistelut tuossa viikonloppuna. En tiedä ymmärrättekö kuinka suuri tuki teistä on ollut. Kommenttinne ovat saaneet sekä hieman hymyilemään, että myös välillä itkemään. Uskomatonta, että ruudun takana on noin paljon upeita ihmisiä, jotka haluavat lohduttaa ja kannustaa tuntematonta. Kiitos teille tästä. <3
Siihen päätökseen..
Toisen sanat ja asian katseleminen eri kanteista saivat lopulta kääntymään siihen päätökseen, että annoin vielä yhden mahdollisuuden. Ei sitä luottamusta rakenneta takaisin päivässä, mutta eipä toinen voi osoittaa voivansa muuttuakaan, ellei saa toista mahdollisuutta. Tämä asia on niin monimutkainen, että toivon jokaisen tekevän aina oman päätöksensä sen perusteella miltä itsestä tuntuu, sillä sinä olet se, jonka niskaan se kaikki saattaa kaatua. Vain aika näyttää, että onko toinen sen luottamuksen arvoinen. Joskus toivoisin, että rakastaisin vähän vähemmän...
Ehkä tein virheen avautuessani näinkin arasta aiheesta täällä, ehkä taas autoin jotain, joka on samassa tilanteessa, tiedä häntä. En kuitenkaan toivo tätä tilannetta kenellekään. Se musertaa joka kerta palan itseluottamuksestasi ja sitä on vaikea jälkeen neuloa kasaan.
Kiitos vielä kerran teille kaikille<3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Juurikin niin, kuuntele itseäsi! Sama se mitä on tapahtunut, ei kukaan voi sanoa mikä tapa toimia on oikein. On todella hienoa, että sä annat toiselle mahdollisuuden yrittää uudelleen, vaikka toinen ei välttämättä sitä edes ansaitse. Tee kuten sun sydän ja järki sanoo ♥
VastaaPoistaJa muista se, kävi miten kävi niin sä et silti koskaan ole yksin :) Kiva kuulla, että olo on parempi ja muista pitää huolta itsestäsi.
Erittäin ihanaa ystävänpäivää ja halit ♥
Kiitos viestistäsi ihana. Onneksi on ystävät ja perhe olemassa. <3
PoistaKaikkien pitää tehdä niin kuin oikealta tuntuu. Mielestäni päätöksesi osoittaa myös älykkyyttä ja rohkeutta. Jollain toisella taas oikea päätös vastaavanlaisessa tilanteessa voi olla päinvastainen, mutta oli se mikä tahansa, ei muilla ole oikeutta tuomita. Toivon että kaikki kääntyy sinulle parhain päin <3
VastaaPoistaKiitos<3 Niin sen pitäisi mennäkin, vaikka joskus tekisi mieli pyytää toiselta apua päätökseensä..
Poista"Joskus toivoisin, että rakastaisin vähän vähemmän..."
VastaaPoistaTuo on tiedätkö niin tuttu ajatus, että kurkkua kuristaa. Mulla on taipumusta antaa liikaa anteeksi, minkä vuoksi petyn kerta toisensa jälkeen. Toivottavasti teillä kaikki jatkuu hyvin!<3
Se on ahdistava tunne. Joskus tuntuu, että pitäisi pystyä ajattelemaan vain itseään enemmän. Harmi, että elämä ei ole niin yksinkertaista. Toivotaan. <3
PoistaOhhoh..itse en ikinä ikinä pystyis antamaan tuollaista anteeksi ja jatkamaan.. Mut mä rakastankin itseäni niin paljon että odotan sitä myös muilta :) mutta hienoa jos sä pystyt jatkamaan, muista vaan että kenelläkään ei oo oikeutta aiheuttaa sulle tuollaista mielipahaa!
VastaaPoistaEn tarkalleen kirjoittanut, että mitä on tapahtunut. Pettämistäkin on monenlaista..
PoistaAsia ei koskaan ole niin mustavalkoinen.
Mutta toki, myönnän joskus rakastavani itseäni aivan liian vähän.
Minusta tärkeintä on se, että olet tehnyt päätöksen, jonka kanssa voit elää. Tärkeintä on se, että sinä teit omaan elämääsi sopivan päätöksen ja kuuntelit itseäsi.
VastaaPoistaValtavasti voimia sinne <3
Kiitos.<3
PoistaPuuh, todella ikävää. Itse olen käynyt läpi saman, enkä kehtaa tästä edes nimelläni kirjoittaa vaikka vakkari lukija olenkin. Itse vaan sen sanon, että petetyksi tulemisesta on jo 2 vuotta, ja vieläkin muistan tapahtuman, vieläkin on paska olla ja vieläkään en luota. Välillä mietin että olisiko ollut nyt helpompaa, jos silloin aikanaan olisi vaan oikeasti heittänyt koko retkun ulos, kärsinyt ne sydän surut ja ehkä nyt vihdoinkin jatkaisin eteen päin.
VastaaPoistaNyt sitä ollaan sitten suhteessa, jossa on rakkautta, mutta samalla joku on sisältä kuollut jo aikoja sitten. Joka kerta kun se lähtee jonnekkin, vastaa epämääräiseen aikaan puhelimeensa, istuu tietokoneella ja naureskelee... mietin, että mitä jos. Ja se tekee ihmismielen aika hulluksi. Huoh. Ja välillä mietin, että jos näin ajattelen, miksi en pääse pois. Niin, rakkaus, "Se ihana tunne". :(
Tuo on kamalaa, tuo mielikuvituksen villiintyminen. Ei sitä ole helppo hillitä. Auttamatta miettii, että mikä toista estäisi tälläkään kertaa, vaikka samalla haluaisi uskoa ja luottaa. Ei se helppoa ole. Olen joka pvä miettinyt tätä ja toivonut, että se helpottaisi.
PoistaToivottavasti saat nuo kummitukset mielestäsi. Ansaitset olla onnellinen. <3
On vahvuutta antaa toinen mahdollisuus, varsinkin niille, jotka voivat sinua eniten satuttaa. Jotkut voivat ajatella sen olevan heikkoutta, sitä, että haluaa jatkaa aina vain tutussa ja turvallisessa.
VastaaPoistaUskon kuitenkin sinun kohdallasi, että päätöksesi on vilpitön sydämen valinta. Olethan siis kuuro mahdollisille lannistaville puheenvuoroille ja usko vain itseäsi. Sillä tavoin ne suuret unelmat on maailmassa toteutettu. :)
t. Säännöllisen epäsäännöllinen lukijasi
Olen aina ajatellut, että pettämistä en pystyisi antamaan koskaan anteeksi. Jokin aika sitten blogissani kirjoittelinkin aiheesta ja mietin, että antaisinko sittenkin? Jos toista rakastaa todella paljon, niin ottaisinko uskonloikan ja yrittäisin rakentaa luottamusta uudestaan. Riippuisi tietenkin ihan siitä, miten, missä olosuhteissa jne tapaus olisi sattunut.
VastaaPoistaEivät nämä asiat ole koskaan mustavalkoisia ja toisten ihmisten on ehkä helppoakin tuomita toisen päätökset. Mehän emme todellakaan tiedä mitä on tapahtunut tai mitään muutakaan, joten koen jotenkin oudoksi sen, että joku ihmettelee päätöstäsi. Olet joko rohkea, tai sitten olet tyhmä. Tai molempia. Toivon kuitenkin, että pääset tästä yli etkä joudu enää pettymään <3
Olen molempia, ehdottomasti. Välillä sitä tekisi mieli hakata päätä seinään omien päätöksiensä takia..
PoistaAsia ei ole mustavalkoinen, vaikka joissain asioissa sellainen olenkin..
Kiitos jälleen viestistäsi kaunis. Sinä se osaat aina muotoilla asiat, jotka ovat omassa päässä pelkkää sekasortoa <3
Rohkea päätös ja olisin itse tehnyt samoin, mielestäni jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden, ihmiset voivat joskus oikeasti muuttua. Voin vain kuvitella tuntemasi tuskan ja toivoa että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Yleensä keksin kaikkeen sanottavaa mutta nyt olen sanaton, ainut mitä osaan sanoa on juurikin se, että olisin tehnyt samoin ja hurjasti voimia sinulle<3
VastaaPoistaKiitos =)
PoistaEnsimmäistä kertaa kommentoin. Mutta kuitenkin anteeksi antaminenkin on sekin jollakin tasolla taitolaji. Itse en osaa antaa anteeksi. Tulin muutama vuosi sitten petetyksi. Erohan siitä tuli. Harmittaa vaan kun en itsepäisyydessäni osannut antaa anteeksi ennen mies kuoli yllättäen.
VastaaPoistaOn se, sillä vaikeinta on jättää ikävien menneiden vatvominen..
PoistaOlen pahoillani, että sinun kohdallasi kävi noin ikävästi. =(
Hei, olet rohkea ottaessasi asian esille. Kuten huomaat, aihe koskettaa yllättävän monta. Toivon sydämestäni, että et saa lokaa niskaasi asiasta, sillä toki täällä netissä liikkuu myös porukkaa, jotka mielellään "lyövät lyötyä".
VastaaPoistaItsekin olen vastaavan tilanteen kokenut. Valitettavasti se ei jäänyt yhteen kertaan. Toivon mukaan käsittelette asian perinpohjin, sillä "en tiedä mikä minuun meni" tai "olin humalassa", ei oikein riitä ja jos ei tiedä miksi petti, niin tuskin pystyy sitä jatkossakaan muuttamaan itsessään. Meillä syynä oli ilmeisesti se, että mies oli tottunut tiettyyn "sinkku"käyttäytymiseen baarissa ja ei osannut sitä enää lopettaa suhteessa. Kaipa sellaiseen fiilikseen voi jäädä kiinni, nostaahan se itsetuntoa. Erosimme, mutta palasimme lopulta yhteen n. Vuoden kuluttua miehen "aneluiden" jälkeen. Tosin sillä ehdolla, että menimme parisuhdeterapiaan:) Se olikin näin jälkikäteen ajateltuna ainoa tapa jolla yhteenpaluu oli mahdollista. Siellä keskustellessa asiat selkiintyivät ja sitoutuminen on ollut tämän jälkeen uudella tasolla. Nyt jo monta vuotta erosta kulunut ja kaikki hyvin. Mieskin kasvoi ihmisenä tässä välissä ehkä vähän vähemmän pinnallisempaan suuntaan sieltä 20+ ajoista ja oppi arvostamaan parisuhdetta ja minua uudella tavalla eron jälkeen.
Suosittelen siis, että kuuntelet myös järkeäsi ja et tyydy pelkkään "en tee sitä enää koskaan" tai "en tiedä miksi niin tein", johon perään tulee koiranpentusilmät ja "minä rakastan sinua". Kannattaa ruotia tilanne perinpohjin tai tehdä esim. Kirjallinen sopimus asiasta, joka ehkä auttaa ainakin alussa luottamuksen palauttamisessa? Me esim. Sovittiin, että mies aina soittaa minulle baarireissun jälkeen ja jopa siitä, mitä ero hänelle maksaa jos hän vielä pettää (hän itse siis tämmöisen halusi kirjoittaa)...nyt toki kuulostaa aika huvittavalta, mutta silloin se auttoi siinä hetkessä ja siitä pikku hiljaa tilanne parani:)
Jaksamista ja voimia!
Juu, eihän humala tai muut tuollaiset tee siitä hyväksyttävämpää. Kyllä luulisi aikuisen ihmisen osaavan välttää altistavia tilanteita, mikäli on vähän pelimiehen vikaa.
PoistaSe on ihan syvältä (teki mieli kirjoittaa kaikki maailman kirosanat tähän väliin), että monesti sille ei ole kunnon syytä. Raivostuttavinta on kuulla "en tiedä, ei ole syytä"
Hassua, että kirjoittamasi asiat kuulostivat aivan pelottavan tutuilta.
Hyvää ystävänpäivää kaunis! Hengessä eletään mukana. Teit rohkean päätöksen ja toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin :)
VastaaPoistaKiitos ihana. <3 Myöhäiset ystävänpäivät sinnekin!
PoistaHmmh, olen todella pahoillani puolestasi :(
VastaaPoistaItse en koskaan kuvitellut, että joutuisin kokemaan tuota mutta reilu vuosi sitten toinen puoliskoni kertoi joitain joka särki pienen palan siitä kauniista joka meillä oli ollut useampia vuosia. Se mitä sain kuulla oli aika shokeraavaa. Itseasiassa yllätyin miten rauhallisesti otin tiedon vastaan, en huutanut tai raivonnut. Sen verran shokissa ehkä olin ja enimmäkseen pettynyt ja surullinen. Niin paljon en ole itkenyt kuin sinä jälkeisenä viikkona. Meni viikkoja kun mietin, että mitä tekisin. Me puhuimme ja puhuimme. Lopulta päätin antaa hänelle mahdollisuuden. Tällä hetkellä se päätös tuntuu hyvältä mutta työtä sen eteen on tehty ja tehdään joka päivä. Luottamusta kun ei anneta - se pitää ansaita, uudestaankin.
Olet rohkea kun kerroit asiasta tänne. Kukaan läheisistäni tai ystävistäni ei tiedä minun tapauksestani. Kaipa halusin säästää heidät siltä vaikka itselle olisi tehnyt hyvää purkaa tuntojaan jollekin. Tämä on itseasiassa ensimmäinen kerta kun kerron asiasta jollekin ulkopuoliselle.
Sydämeni pohjasta toivotan sinulle voimaa ja rohkeutta. Vaikutat niin herttaiselta ja kauniilta ihmiseltä, että ansaitset pelkkää hyvää.
-L
Kiitos viestistäsi. <3
PoistaOn ikävää, että olet joutunut kantamaan tuon pahan olon yksin. Tuntuu jotenkin niin paljon vahvemmalta, kun tietää, että en ole yksin tämän asian kanssa.
Jotenkin se tulee shokkina. Sitä ei voi ymmärtää miten toinen voisi tehdä mitään niin paljon toista loukkaavaa, koska ei voisi itse ajatella edes tekevän toiselle sellaista.. Nyt kun on kuunnellut ystävien ja tuntemattomien sanoja, se on ihan pelottavaa, kuinka yleistä kaikenlainen pettäminen näyttää nykypäivänä olevan. =(
Se on kyllä surullista tuo pettämisen yleistyminen.
PoistaVaikka tieto siitä satutti syvästi niin itse arvostan sitä, että avopuoliso oli rehellinen. Olen kuullut tapauksia, jossa toinen osapuoli ei ole tunnustanut tekoaan toiselle. Se on aika sydämetöntä jos asia ei vaivaa syyllistä lainkaan ja hän jatkaa touhujaan toisen selän takana.
Luin yhdestä blogista yhden kommentin joka jäi mieleeni:
"Niin typerältä kuin se kuulostaa, jos keksit olevasi allapäin voit aivan yhtä hyvin keksiä olevasi taas onnellinen. Ei välttämättä kovin helppoa, mutta harjoittelemalla senkin oppii"
Onneksi elämässä on paljon positiivia asioita, pieniä ja isoja. Pidetään niistä kiinni!
Tiedätkö, en tunne ketään kenen mies olisi asian itse myöntänyt. Valitettavan usein he pitävät suunsa kiinni ja toivovat, että asia ei tule mitään kautta esille. Ja vaikka tulisi, he eivät aluksi myönnä asiaa.. =/
PoistaOnhan tuo totta. Itse olet oman onnesi herra. Mikäli on surullinen, niin ehkä asialle pitää tehdä jotain. Se vain on joskus helpompaa jäädä siihen tilanteeseen, kuin tehdä muutoksia.
Oma muutokseni on kuntosali. Tapa purkaa pahaa oloa, jolloin tuntee itsensä vahvemmaksi.
Nice blog, I like your posts!
VastaaPoistaFollowing you now, follow me back?
Ylenia
Mä annoin anteeksi noin kaksi vuotta sitten ja olen enemmän kuin tyytyväinen siihen päätökseen ! nyt olen naimisissa ja toinen lapsi tulossa ja elämä on aivan ihanaa. !
VastaaPoistaMuista kuunnella itseäsi, juurikin "haavoittuneena" sitä helposti tukeutuu vähän liiankin paljon muihin.
Onnea yritkseen <3
T. Tällä kertaa Anonyymi
Mukava kuulla, että asiat voivat kääntyä noinkin päin. =) Time will tell..
PoistaPaljon tsemppiä tulevaan sinulle!
VastaaPoistaAsia ei varmasti heti tule olemaan kaikkein helpointa, mutta toivotaan että asiat kuitenkin muuttuvat hyväksi :)
Vain sinä voit tehdä itseäsi koskevat päätöset, muiden mielipiteet ei saa vaikuttaa siihen. Uskon että teit oikean ratkaisun, ja itse tekisin samoin. Kuten todettu niin helpompaa olisi rakastaa vähemmän, se auttaisi niin paljon. Itse saman kokeneena ja sen jälkeen eronneena rakastan edelleen. Sitä tunnetta ei saa pois. Edelleenkin mietimme jatkammeko vai emme, mutta nyt asumme erillämme. Minua ärsyttää suunnattomasti pettämisen yleisyys. Se on yksi kamalimmista asioista maailmassa, ja hirveää että sitä tapahtuu paljon. Ihanaa että jaoit tämän ja autoit varmasti montaa samassa tilanteessa olevaa. Pettäminen on sellainen asia, ettei sitä ymmärrä kuin muut ketkä ovat kokeneet saman. Se tunne kun pettäminen tulee esille, on petetylle jotain aivan hirveää, kuin pieni kuolema. Itkun määrällä ei ole rajaa, ja kaikki tuntuu hajoavan.
VastaaPoistaJaksamista ja iloisia ajatuksia sinulle <3
- Hanna
Kiitos Hanna.<3 Minkäänlaista pettämistä ei kyllä toivoisi kenellekään. Se tunne on sanoinkuvaamaton.
PoistaToivottavasti saatte asiat järjestettyä. Muista aina, että ansaitset vain parasta. Ihanaa kevään jatkoa sinne- <3
Mielestäni hienoa, että uskalsit vähän kirjoittaa tästä aiheesta blogiisikin, sillä varmasti tosi monia on ollut samassa tilanteessa...Kaikkea hyvää ja jaksamisia, toivottavasti asiat tästä vain järjestyvät toivomaasi suuntaan. Ja kuten esittelytekstisi sanoo, tukka takana ja elämä edessä. Paljon rohkeutta ja rakkautta sinne!
VastaaPoistaKiitos Ella. Kyllä sitä mietti monta kertaa, että olikohan ihan hyvä idea, mutta ainakin tämä on saanut yllättävän kannustavan vastaanoton.
PoistaToivotan onnea uudelle yrityksellenne! :) Haluan kuitenkin sanoa että pidä mielessä se että ihmisen perusluonne on mitä on, se harvoin muuttuu. Valehteluun, epärehelliseen ja toisesta piittaamattomaan käytökseen eli pettämiseen jos kerran kykenee, niin kykenee toistekin. On ihmisiä jotka kykenee ja on niitä jotka ei kykene. Mitään sellasta "olin niin kännissä" ei mielestäni voi edes oikeesti tapahtua. Harvassa on ne tapaukset, että se jää vaan yhteen kertaan ja happily ever after. :( Niin surullista kun se onkin. Rakastuneena haluaa kuitenkin vielä yrittää.. pitää vaan toivoa parasta, että toinen tosissaan ottaa opikseen ja sama ei toistu.
VastaaPoistaMulle eräs sanoi kun erosin, että mieti tarkkaan huolitko sen takaisin: Ehkä nyt asia on vielä ok, mutta entäs sitten vaikka 10 vuoden päästä kun on pari lasta ja sama toistuu..miten pahalle se sitten tuntuu, jos nyt sattuu jo ihan ***sti. En halua pahoittaa mieltäsi, haluan vain että ei sattuisi uudestaan. Olen jälkikäteen hyvin kiitollinen, että mua varotettiin ja en antanut lopulta sitten toista mahdollisuutta. Olen itse käynyt samat HIRVEÄT fiilikset läpi ja tiedän mille se tuntuu. Sitä ei toivois kellekkään ja pahimmillaan se jättää ikuiset jäljet. Toinen henkilö sanoi mulle että jos kumppani pystyy jo parin vuoden suhteen jälkeen pettämään (kun ollaan vielä jonkinasteisessa alkuhuumassa, vastarakastuneita, ensiaskelissa vuosikymmenien liiton mittakaavassa), niin entä sitten pitkän yhdessäolon jälkeen..että jos tunteet jo nyt harhailee, niin entä sitten kun on oltu pitkään yhdessä ja yhdessäolo vaatii jo oikeasti tahtoa. Itsellä voi olla tahtoa silloinki, mutta onko toisella jos näin kävi jo nyt?
Olet niin upean näköinen nainen, että jäin kyllä ihan haavi auki kun tänne sivulle eksyin ja tästä luin. Propsit sun valtavasta rohkeudesta jakaa asia täällä.
Tätä kommenttia ei tarvitse julkasta, halusin vaan vilpittömästi kirjottaa ajatuksiani sinulle, sillä kirjoitukset herätti muistoja vuosien takaa. Voi sitä tuskaa..onneksi se on nyt vain historiaa. Tsemppiä!
Halusin julkaista tämän, että viestisi säilyy tallessa. Siinä on paljon tärkeitä asioita, sellaisiakin joita en tullut edes ajatelleeksi. Kyllähän sitä pelkää (nyt viimeistään), että mitä sitten, kun "alkuhuuma" lakkaa. kyllä ne asiat pyörii mielessä päivittäin..
PoistaTämän viestin jälkeen olin jotenkin turta. Yritän tässä saada ajatuksia ruudulle, eikä mikään meinaa vastata sitä sekasotkua joka omassa pääkopassa velloo..
Kiitos, että vaivauduit laittamaan viestiä. <3 Se merkitsee minulle paljon..
Täällä satunnaiselta upean blogisi ohimenijältä ajatuksia..en ihan taida kuulua iän puolesta kohderyhmään (40 v.) mutta minulla on jotakuinkin ikäisesi lapsi ja tietysti tuntuu kamalalta että olet joutunut pettymään rankasti rakkaaseesi, jos kuulisin lapselleni käyneen noin niin pidätellä minua saisi etten lähtisi kättä pidemmän kanssa kostopuuhiin ruojakkeen luo joka rakasta lastani niin satutti. MUTTA. Tällä elämänkokemuksella en enää ajattele niin mustavalkoisesti kuin esim. ano tuossa yllä. Ihmisiä me kaikkiin ollaan ja tehdään erehdyksiä rakasti toista kuinka paljon tahansa. Pitää olla aikas nuori jos todella uskoo siihen että rakkaus ratkaisee ja voittaa kaiken eikä sen huomassa kukaan koskaan tee virheitä. Niinhän se ei mene, vaan elämässä todella on niitä ylä- ja alamäki joista VOI selvitä yhdessä, kovalla työllä ja tahdonvoimalla.
VastaaPoistaToivon sinulle (vaikutat valtavan ihanalta nuorelta naiselta :)) voimia ja malttia; hienoa että annat toisen tilaisuuden. Se hänen nyt pitää käyttää viisaasti, en tosiaankaan ole sitäkään mieltä että loukkauksia pitää solkenaan sietää! ;) Yhteiset arvot ja päämäärät pitäisi parilla tietenkin olla. Kuuntele sydäntäsi, sillä pärjäät jo todella pitkälle. <3
Kaikkea hyvää jatkossa,
toivottaa eräs äiti :)
Alkoi kieltämättä vähän hymyilyttää, sillä tuli mieleen äitini, joka oli lähes valmis tulemaan paikalle pesäpallomailan kanssa. ;) Heh. Sellaisia ne ihanat leijonaemot ovat. <3
PoistaToivottavasti kukaan ei ajattele niin, että rakkaus voittaa kaiken, sillä silloin saattaa saada henkisesti turpiinsa oikein kunnolla. Vaikka kuinka rakastaisi, niin joskus pitää olla myös realisti. Ihminen on erehtyväinen, eikä kukaan ole täydellinen.
Itseltä löytyy tahdonvoimaa ja toivoa. Välillä on päiviä kun tuntuu, että kaikki on ennallaan, kun taas välillä pieni mustasukkaisuuden ja ahdistuksen pisto iskee päälle.
Kiitokset viestistäsi. <3 Ihan tekisi mieli halata.
Heippa ihana!
VastaaPoistaItse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa. Oma poikaystäväni, nykyinen avomieheni, petti minua aivan suhteemme alkumetreillä. Pettäminen tässä tilanteessa ei onneksi tarkoittanut esimerkiksi seksin harrastamista, vaan suutelua toisen tytön kanssa. Minusta se kuitenkin TUNTUI ihan yhtä pahalta.. Tuntui, ettei toinen välittänyt minusta tarpeeksi ollakseen tekemättä sitä ja miksi vaivautua siis itsekään? Elämäni hirvein tunne.
Poikaystäväni kertoi asian itse ja siitä alkoi noin puoli vuotta kestänyt erittäin vaikea aika. Päätin kuitenkin antaa anteeksi mutta puoli vuotta vei, ennenkuin todella kykenin asiaa objektiivisesti tarkastelemaan. Keskustelimme, minä huusin ja raivosin, itkin ja valitin. PUOLI VUOTTA. Kunnes...
Annoin anteeksi, oikeasti. Mietin, että tuo mies on jaksanut minua vaikeimmillani joten ansaitsee saada oikeasti toisen mahdollisuuden. Mies todisti teoillaan olevansa luottamuksen arvoinen. Mutta: Jos antaa anteeksi, pitää niin todella tehdä. Asiasta pitää saada puhua, mutta sitä ei voi enää joka riidan yhteydessä heittää " sika petit mua"- korttina esille vaan täytyy todella pystyä jatkamaan eteenpäin. On epäreilua kummallekin, jos asia kummittelee jatkuvasti mukana. Tällä tarkoitan sitä, että asiaa saa ja pitääkin edelleen miettiä, mutta riitelyllä ei saavuteta mitään.
Näin jälkikäteen uskon, että tuo kamppailu teki suhteestamme sellaisen kuin se tänään on: lämmin, rakastava, vahva, kuin kallio. Sitä ei pienet myrskyt enää heiluta. Luottamus on sataprosenttinen ja mies tietää, mitä menettää ensi kerralla.
Toivon hirmuisesti jaksamista, kummalekin teistä! Tämä ei ole vain sinun taistosi vaan teidän kummankin. Ihminen INDEED on erehtyväinen ja jokainen meistä tekee mokia, toiset vaan satuttavampia kuin toiset :(. Mutta uskon kyllä, että ihminen voi muuttua.
Täällä nimittäin puhutaan jo alustavasti häistä ;)