Eläimellistä menoa..

4. joulukuuta 2013

En malttanut pysyä poissa täältä! Käytiin vähän ennakkoon tuhlailemassa veronpalautuksia. Olohuone sai seurakseen jotain pehmeää, sekä karvaista, makuuhuone pari lipastoa ja eteinen väliaikaisen vaaterekin. :)) Ihanaa, kun alkaa hiljanneen laatikot vähentyä ja asunto tuntua kodilta. ♥


Hyvää huomenta täältä romumeren keskeltä!

1. joulukuuta 2013

"Käy pissalla, että mä voin pestä kylppärin!" Näinkin romanttisin komennoin alkoi aamu uudessa kodissa. Minä hihittelin väsymystäni, pohkeet krampissa ja mies marssi ees taas availlen laatikoita otsa kurtussa, etsien murokulhoja. Sen nyt tietää, että kun muuttopäivän jälkeen käyt läpi laatikoita, se mitä etsit löytyy vasta siitä viimeisestä mihin kurkkaat! Mies siinä nälkäisenä murahteli ja minä koikkelehdin pahvilootien lomassa kipeiden kinttujeni kanssa, kuin vastasyntynyt bambi konsanaan.
Näin viihdyttäviin maisemiin sain herätä tänään aamulla. Minä ♥ jätesäkit.

Herra sammui, kuin saunalyhty ennen puoltayötä. Aamusta asti tavaroiden retuuttaminen taisi vähän verottaa voimia. Kyllä siinä yhdeksän tunnin remuamisen jälleen meinasi itselläkin jo usko mennä.. Sänkyyn mönkiessä ajatus juoksi miljoonaa ja kuuntelinkin ohi ajavien autojen hurahduksia useamman tunnin ennen kuin nukkumatti humautti hiekkasäkeillään..


Meillä ei ole lainkaan lipastoja, rekkejä, tai muutakaan säilytystilaa, joten saamme pelailla lootien kanssa tetristä, kunnes pääsemme pyörähtämään huonekalukaupoilla. Tilan puutteen vuoksi jouduin luopumaan työpöydästäni, tuoleistani, sekä pikkuruisesta keittiönpöydästänikin, joten tarvetta todella on.

Nyt takaisin sorvin ääreen. Mahtavaa sunnuntaita muruset! :)

45 m2

6. marraskuuta 2013

Kävimme eilen katsomassa erästä kämppää tässä muutaman talon päässä. Asunto oli juuri rempattu, pinnat olivat valkoiset, olohuone johdatti suloiseen mini-keittiöön ja ikkunoita koristivat syvät ikkunalaudat, mutta vaikka kuinka olisin halunnut sanoa kyllä ja päästä tästä keuhkoja pusertavasta tunteesta, oli kämppä liian pieni. Mieheni ja minun lisäkseni meillä asustelee eräs runsaasti tilaa vaativa osapuoli. Tämä tilarohmu on kolme metriä leveä, kahden ja puolen metrin divaaniosan kera.
Koska kätisyys ei ole vaihdettava, sohva blokkaa väärän mallisessa asunnossa väylän muihin huoneisiin, emmekä haluaisi ylikään kiivetä.
Tänään heräsi kuitenkin pieni toiveen kipinä.Törmäsin erääseen vuokra-ilmoitukseen, jonka kuvissa koreili tähän mennessä kaunein selailemani vuokrakoti. Omistajakin vaikutti niin herttaiselta puhelimessa, että olen auttamatta hieman täpinöissä, vaikka järki komentaakin olemaan innostumatta liikaa..
Menemme katsomaan asuntoa huomenna illalla. Nyt sormet ja varpaat ristiin, että koti olisi tarkoitettu meille. ♥



Lisää haaveilua ja unelmakoteja pinterestissäni..

Kolmesataa kiloa jalkojen välissä..

20. lokakuuta 2013

Tänään kipusin taas vuosien tauon jälkeen kauramoottorin selkään. Kello ei ollut edes yhdeksää, pakkasta oli kuutisen astetta, heinikko helmeili auringon ostuessa jääpisaroihin ja ilma höyrysi karvaturpien hörähdellessä.
Ensimmäiset askeleet olivat vähän hakemista ja piti hetken miettiä, että miten tuota 300 kiloista jötikkää käsiteltiinkään. Onneksi alla oli rauhallinen issikka, joka mennä jolkotti hiljalleen, satulassa huojuvasta ratsastajasta huolimatta..
Huomenna on varmaan hanuri kipeä..









Jo matkalla tallille teki mieli pysähtyä muutamaan otteeseen, kun kirpeä pakkasaamu näytti niin kauniilta aamuauringon ensisäteitä vasten..

Mitenkäs teillä on otettu vastaan kylmenevät aamut? :)

Paras idea on aina se, jonka saat herättyäsi vauhdikkaan bileillanjäljiltä..

14. lokakuuta 2013

Heräsin tänään 11:48, kampesin itseni sängystä ylös ja lyllersin koneelle. Pientä väsymystä ja käsien väpätystä oli havaittavissa viime yön jäljiltä.. Kahdeltatoista iski super idea lähteä maalle perheen luo, niinpä tein viiden minuutin pikapakkaamiset, sipaisin tukan ponihännälle ja jolkottelin pysäkille. Bussissa nautinnollinen aamupalahetki, - energiajuoma, sekä kolmioleipä - vaihtuvaa keltaista maisemaa hypnoottisesti tuijotellen. Soitin siskolle vasta puolessa välissä matkaa, että olen muuten tulossa!
Olo oli jotenkin ylipirteä. Muiden matkustajien iloksi hihittelinkin koko matkan.. Tiesin, että tästä tulee hyvä päivä.

Taru oli nähnyt paljon vaivaa ja koristellut juomalasit - pilttipurkit kunniaan - nauhoin ja kirjoittanut jokaisen vieraan nimen Dymolla kylkeen, jotta eivät menisi sekaisin illan edetessä ja kuplivan poksahdellessa.. Taitava rouva oli vääntänyt itselleen vielä upeat sulkakorviksetkin! Ei riitä, että hän on uskomattoman kaunis, hän on sen lisäksi vielä lahjakaskin.


Olin suunnitellut meneväni kuvaamaan vanhaa ränsistynyttä myllyä, jonka kuvittelin olevan nyt kauniiden keltaisten lehtien kehystämä, mutta paikalle päästyäni tajusin myöhästyneeni, sillä muutamien päivien takainen pakkasyö oli saanut viimeisetkin keltaiset lehdet putoamaan puista. Niinpä saatte nyt sitten ihastella haahuilevaa olemustani, kauniiden maisemien sijaan, ollos hyvä!

Kuvat Canon EOS 700D  + EF 50mm F1.4 USM

Hello Amsterdam

13. elokuuta 2013

Hotellimme sijaitsi loistavalla paikalla Kerkstraatilla. n. 20-30 min bussilla lentokentältä.Ovelta oli muutamat askeleet Leidsestraatille, jonka varrelta löytyi toinen toistaan suloisempaa putiikkia ja herkkupuotia.. Katua suoraan eteenpäin kulkiessa tuli vastaan pieni joen ylittävä silta, josta katu vaihtui koningspleiniksi ja seuraavasta sillasta  kapoiseksi Heiligewegiksi, jonka varrelta löytyi niin MACia, kuin Bossiakin. Heiligewegin päässä tuli eteen t-risteys josta alkoi ostoskatu kalverstraat, shoppailijan taivas. Siinä kymmeniä kauppoja läpi kolutessa meni tunti jos toinenkin, kun kulki siksakkia ees taas kadun toiselta puolelta toiselle. Oli River Islandia, Karen Milleniä, Bershkaa, supertrashia, paikallista pikkuputiikkia, sekä kotimaastakin tuttuja kauppoja, kuten onlya, the body shopia, H&Mää jne..
Siskon lemppari oli The Sting niminen pari kerroksinen vaateliike, kalverstraatin päässä, juuri ennen dam-aukiota. Näyttäviä kuviollisia farkkuja, pehmeitä persoonallisia collagepaitoja ja rentoja neuleita..


Jokien varsilla tiiviisti toistensa kainaloissa sijaitsevat talot ihastuttivat persoonallisilla yksityiskohdillaan, isoilla ikkunoillaan, leikittelevillä väreillään, sekä vinoudellaan.

Lähes jokaisessa liikkeessä oli panostettu näyttävään sisustukseen ja monesta liikkeestä löytyikin niin raflaavaa tiiliseinää, puuta, kuin metalliakin. Valitettavasti suurimmassa osassa kaupoista ei saanut ottaa kuvia..


Reissun aikana ei voinut välttyä törmäämästä veikeisiin polttariporukoihin.. ;)

Kävimme myös kääntymässä punaistenlyhtyjen alueella. Yllätyin paikan siisteydestä, mutta eniten hämmästytti kuitenkin useammassa ikkunassa seisovat kauniit naiset, siis todella kauniit.. Olin ehkä antanut mielikuvituksen laukata ja odotin jotain törkyä, mutta suurin osa heistä oli siististi viimeisen päälle meikattuja ja hyvävartaloisia nuoria neitokaisia, pikkuisissa alusvaatteissa. Ei toki siltikään mikään lapsiperheiden ajanviettopaikka..

Pohdin moneen otteeseen, miltä tuntuisi asustella noissa maisemissa. Lakkaisikohan sitä joskus arvostamasta tuota upeaa näkyä, kapoisia pikkuisia katuja ja värikkäitä taloja?

Amsterdamista jäi päälimmäisenä mieleen iloiset immeiset, hyvä olut, livemusiikki, sekä kauniit maisemat.. Tuonne on ehdottomasti päästävä uudelleen!
Pössyttely on damissa laillista, joten ainoa huono asia oli, että voimakasta ällömakeaa hajua ei päässyt missään karkuun..
Oletko käynyt Amsterdamissa tai suunnitteletko lähteväsi?Kaikki kuvat on otettu Canonin eos 100D lainakameralla.. En taida tätä koskaan palauttaa, kun olen niin ihastunut. ;)

Kauneuskeskus Dui Clinic

30. toukokuuta 2013

En muista koska viimeeksi iho olisi näyttänyt näin heleältä ja siluiselta! Iho hohkaa tervettä punaa, kuin kevyen lenkin jälkeen, mutta turvotuksesta ei ole tietoakaan. Nenänpielissä on kuivunutta kudosnestettä, lievää punaisuutta, mutta muuten niistä ei uskoisi ikipäivänä, että niitä olisi kidutettu kovemmin ottein aiemmin tänään..

Olen ennenkin puhunut pienistä aknearvista ohimoilla, sekä otsassani, jotka häiritsevät varsinkin kesäisin ilman meikkiä liikuskellessa. Toinen kiusaava asia on ollut punaiset hiusverisuonet nenänpielissä, jotka aiheuttavat pienen petteri punakuono-efektin, kuin olisin flunssassa.
Olen tällä hetkellä yhtä suurta hymyä, sillä pääsin tänään testaamaan erilaisia kasvohoitoja Dui Clinicillä, Helenankadulla. Olo on innokas, kuin lapsella jouluna, sillä sain hieman apua molempiin ongelmiini!
Vastassa oli hauska äiti ja tytär kombo, Tiia ja Laura. Hoitola oli kotoisa ja tunnelma rento, joten ei tarvinut hirveästi jännitellä. Pääsin heti ensin pötkölle petiin, Tiian käsittelyyn ja couperosat saivat kyytiä. Lämpöneulaus kuumentaa verisuonen radiofrekvenssin avulla ja se saa suonen häivämään.
Olen käynyt joskus vuosia sitten laserissa kasvojeni kanssa, joten tiesin nenänpielien olevan suhteellisen kivulias alue ja kyllähän se vähän kirpaisikin! Neulan upotessa ihoon, alkoivat silmät vuotaamaan ja purin hampaita yhteen.
Onneksi Tiia höpötteli samalla avoimesti, tyrmäsi kauneudenhoidon myyttejä, sekä vastaili hölmöihin kysymyksiini, joten pystyin keskittymään johonkin muuhun, kuin epämiellyttävään tunteeseen.

Olen aina olettanut, että pahin couperosan aiheuttaja, on suuri lämpötilojen vaihtelu, eli saunasta lumihankeen sukeltaminen talvipakkasella. Yllätyin, kun kuulin, että yleisin on aurinko. Se ihana, kamala pirulainen..



Seuraavaksi oli vuorossa kivuton ja rentouttava Dui-hoito. Dui clinique on yhdistelmähoito, jossa käytetään sähköstimulaatiota, sekä kiinalaisen lääketieteen mukaisia yrttipohjaisia tuotteita. Sillä voidaan hoitaa mm. pigmenttihäiriöitä, couperosaa, aknea, arpia, niin auringon vaurioittamaa ihoa, kuin turvotustakin.
Laura aloitti puhdistamalla ihoni, jonka jälkeen hän levitti jotain raikkaan tuoksuista öljyä kasvoilleni, aina vuorotellen messinkielektrodeilla ihoa sivellen, akupisteitä painellen ja kasvoja rullaillen. Jälleen uusi kerros ihanaa hubbabuban tuoksua iholle ja rullailemaan. Tuntui kuin pari minikokoista kaulinta olisi vipeltänyt pitkin kasvoja..
Tässä vaiheessa alkoi ajatus harhailla ja tajusin useaan otteeseen säpsähtäväni ulos koiranunesta. Kun vihdoin kampesin itseni ylös pedistä, olin tokkurassa, mutta peilistä katsoi hehkuva tyytyväinen nassu!
Varattiin uusi aika jo seuraavalle viikolle, jotta saadaan kaikki hyöty irti hoidosta ja mahdollisimman hyvät tulokset. :)

Jotta kotihoito ei unohdu, sain mukaani muutamat hoitotuotteet niin nenänpielille, kuin koko kasvoillekin. Myös psoriasikseni oli huomioitu ja laikuille sain tehokkaan täsmävoiteen. Kirjoittelen paremmalla ajalla tuotteista ja tuloksista enemmän..

Määä tein sen!!

17. toukokuuta 2013

Tullessani töistä, meikkipöydälläni odotti pieni pehmeä paketti. Olen lapsuudesta asti rakastanut nutturoita. Niin räjähtäneitä, rennon sotkuisia, kuin siloiteltuja ballerinanutturoitakin. Ongelmana on vain aina ollut tämä ohuehko moppi, joka ylös kääräistynä ei ole juuri ollut sen muhkeampi, kuin porsaan saparokaan.
Kun katukuvassa alkoi näkyä yhtä enemmän tyylikkäitä pikku myitä, hankin itsellenikin donitsin. Liian ison sellaisen. Kokeilin vääntämiset, kääntämiset, rullaamiset latvasta asti, mutta hiirenhäntäni ei onnistunut peittämään sitä suurta mohloa sitten millään.
Tänään paketista kuoriutui pienempi donitsi. Pää alas, tukka ponnarille, homerin paras ystävä hiusten juureen ja mopin kerääminen tasaisesti donitsin ympärille, toinen ponnari sykerön juureen ja latvat rullalle, pinnillä kiinni. Olin niin ylpeä saavutuksestani! Melkein jo kampaaja-ainesta. ;)

Toimiiko muilla donitsit? :)