Kolmesataa kiloa jalkojen välissä..

20. lokakuuta 2013

Tänään kipusin taas vuosien tauon jälkeen kauramoottorin selkään. Kello ei ollut edes yhdeksää, pakkasta oli kuutisen astetta, heinikko helmeili auringon ostuessa jääpisaroihin ja ilma höyrysi karvaturpien hörähdellessä.
Ensimmäiset askeleet olivat vähän hakemista ja piti hetken miettiä, että miten tuota 300 kiloista jötikkää käsiteltiinkään. Onneksi alla oli rauhallinen issikka, joka mennä jolkotti hiljalleen, satulassa huojuvasta ratsastajasta huolimatta..
Huomenna on varmaan hanuri kipeä..









Jo matkalla tallille teki mieli pysähtyä muutamaan otteeseen, kun kirpeä pakkasaamu näytti niin kauniilta aamuauringon ensisäteitä vasten..

Mitenkäs teillä on otettu vastaan kylmenevät aamut? :)

4 kommenttia :

  1. IIIII, HEPPOJA!! ♥ ♥ Ihania otuksia ja vitsit ku tuli vaan itellekin entistä kauheempi ikävä hevosen selkään! Pitäis kyllä päästä vähä verestään heppatytön taitoja tässä joskus, olis niin ihanaa :)

    VastaaPoista
  2. Kerran heppatyttö, aina heppatyttö. ;) Onhan ne ihania. Hevosten kanssa häärääminen on aina sellaista rentouttavaa puuhaa. Kunnon terapia eläimiä. :)
    Harmi, että taidot ei säily, vaikka joskus olisikin ollut kova hyppimään esteitä. Hyvä jos nykyään uskaltaa edes ravata..

    VastaaPoista
  3. Voi ihanaa! Sä kävit sit ratsastelemassa :) Missäs kävit, jos saa udella? :) Nyt sit kun seuraavan kerran halajat ridaamaan, niin ilmoita mulle, tuut meillepäin :) Mennää yhdessä issikkavaellukselle ♥

    VastaaPoista
  4. Kävin sukulaisen hepoilla, ei mikään yleinen talli. :)
    Voi kun uskaltaisinkin! Vaikka hyppelin nuorena esteitäkin, ei taidot ole enää tallella, enkä vielä uskaltaisi lähteä mihinkään pidemmälle reissulle. Pelkään jopa hieman, kun ei enää hallitse hevosta, kuin ennen.. heh.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, rakkauskirjeet ja lahjukset voi pistää osoitteeseen EHBblog@gmail.com. ;)