LAUNDRY TODAY or NAKED TOMORROW

29. kesäkuuta 2014

"Mitä suunnitelmia sulla on perjantaille? Ajattelin, että voitaisiin pistää teidän huusholli hyrskynmyrskyn, jynssätä teidän vessa, ostaa jotain ihanan tuoksuista huuhteluainetta ja pestä vähän pyykkiä. Voisin tuoda moppia ja mikrokuituliinaakin."

Äitini on joskus vähän liiankin energinen tapaus. Tekemisen puutteen iskiessä hän käyttää sen siivoamiseen - tällä kertaa meidän kodin. Valitettavasti en ole perinyt tätä piirrettä sitten laisinkaan.
Emme ole miehen kanssa mitään siivousintoilijoita. Itseasiassa tiskaaminen on yksi kamalimmista pakollisista kotiaskareista mitä tiedän! Imurointi nyt menee vielä siinä missä pyykinpesukin.  Laundry today or naked tomorrow. Vessa on miehen reviiriä, olohuone ja makkari meikäläisen. Suurin sotku syntyykin vaatteista sekä tiskeistä, sillä pahin tapani on ripotella rytkyjä ympäri kotia. Rintaliivejä roikkuu ovenkahvoissa ja makuuhuoneen tuoli on valloitettu vaatekasalla. Mies taas vastapainoksi jättää astiat sinne, missä syö - oli se sitten pelipöytä tai sohvankulma. Suuria mustia parittomia sukkia tuntuu myös kasvavan ajoittain niin olohuoneessa, kuin eteisessäkin..

Siivoaminen yksin ei yleensä hirveästi houkuta, ellen sitten ole tosi pahalla tuulella. Silloin se menee lähes raivolla ja käytän sen ajan hyväksi, kun riemua riittää. Hyvässä seurassa siivoaminen kävi lähes leikiten.
Kun toinen puhkui energiaa ja touhusi ympäriinsä kuin viitapiru, riitti itselläkin fiilistä heilua rätti kädessä. Pitäisi varmaan ruveta järjestämään jotain siivoustalkoita kerran viikkoon.
Nyt kun on imuroitu, tiskattu, jynssätty ja puunattu, kehtaa ehkä kutsua jonkun kyläänkin.. 

Punavuoren Brunssi

Makoilin aamulla hyvällä omallatunnolla sängyssä yhteentoista asti. Vaikka uni ei enää maistunut, oli ihanaa loikoilla rauhassa, selata vähän instagramia ja pyöritellä peukaloita, ilman kiirettä tai tarkempaa aikataulua. Kun vihdoin maltoin nousta, laahustin suoraan kuumaan suihkuun.
Kerrostalon parhaita puolia - kuumaa vettä riittää pahimmallekin lorottajalle..

Naama nätiksi, kumpparit jalkaan, sateenvarjo kainaloon ja kauppaan.
Sateisen sunnuntain startti, oli nyyttärimeiningillä järkkäämämme pieni brunssi, valoisassa pienessä kodissa, punavuoren sydämessä.Vesimeloni-fetasalaatti, savulohi&munakokkeli, raikas vihersalaatti, täytetyt croissantit, munkit, hedelmäsalaatti, bellini, sekä kahvi tarjoiltuna kotoisasti muumimukeista.
Ei haitannut vaikka oli vähän väsynyt ja tukka pystyssä. Yksi rullasi croissantteja, toinen paistoi munakasta ja kolmas pilkkoi salaattia. Hetkessä oli Helsingin paras brunssi pystyssä. ;)


Colt - Pick of the month

26. kesäkuuta 2014

Acnen klassikkobootsi Pistol on kieltämättä upea, viimeistellyn näköinen kenkä, mutta olen aina haaveillut vastaavasta hieman korkeammalla korolla. Törmäsin tänään Acnen sivuilla vastaavaan malliin nimeltä Colt. En tiedä missä ämpärissä olen taas ollut, kun se on mennyt kokonaan ohi korvien..
Siinä se on, kuukauden himotuin. ♥


Kyllä noilla kelpaisi kopsutella menemään.

summer outfit


Ounou. Alan jo hiljalleen keksiä pelottavan paljon muita investointikohteita, kuin lentoliput!  Rag&Bone Enfield mini bag raivasi myös tiensä ostoslistalle. Täydellinen, simppeli musta pieni käsilaukku. Voisiko joku takavarikoida meikäläisen kortit ja avainlukulistan elokuuhun asti? :D

Pinkkiä ja ylläripaketteja

25. kesäkuuta 2014

Sulle on paketti - sanoi työkaveri, kun tulin ruokkikselta takaisin.. "Joku vanha spurgu tuli ja käski antamaan sulle paketin, se odottaa keittiössä." Neidin korviin asti venyneestä virneestä päätellen ainakin osa jutusta oli saanut hieman värikynää, mutta pöydällä odotti kuin odottikin pieni kultaiseen paperiin kääräisty ylläri. Pelon ja innon sekaisin ajatuksin kurkistin pakettiin ja sieltä paljastui suuri keltainen korttipakka.
Tarot kortit.
Sillä sekunnilla tiesin kuka oli lahjan takana ja repesin nauruun. Katsi, sinä ihana vanha spurgu.

En taida ihan hetkeen saada tarpeekseni noista pinkeistä tennareista. Kaulassa Becksöndergaardin leo-huivi..

Conssia alessa

Conssiperhe kasvoi juhannukseksi yhdellä parilla pinkkejä pitkävartisia kaunokaisia. ♥ En ole yleensä lainkaan pinkki immeinen, mutta jokin näissä vain kolahti..
Suojasin ne huolellisesti kolmeen kertaan, ennen kuin uskalsin ulkoiluttaa niitä tuolla kurakeleissä.
Nyt kelepaa hyppiä lätäköissä, kun on nätit popot, vaikka lämpötilat hönkivätkin ennemminkin syksyä, kun kesää. Järkytyin muuten sunnuntaina, kun mökiltä kotiin matkatessa huomasin, että paikoin oli alkaneet jo lehdet kellertää.. Saadaan varmaan siirtyä suoraan uggeihin. :D


Löysin viime kesänä harmaat yksilöni Asosilta kolmellakympillä ja päätin tänään ruokkiksella uusien conssien huuruissa käydä stalkkaamassa heidän aleaan - virhe! Enköhän löytänyt omat pinkit poponi 25 £ hintaan! Niiden lisäksi oli alessa tarjolla niin eläinkuosia, ruutua, raitaa, tarraprinttiä, pääkalloa, vetoketjullista sun muuta tilpehööriä hintaluokassa 25-39£. Kannattanee kurkata tarjonta, jos olet tossuja vailla. :)  Saatoin yhdet tilata..

Summer nails

17. kesäkuuta 2014

Työpäivät 2/4 takana! Edessä vielä viimeinen rykäys, pari yhdeksän tunnin päivää, jonka jälkeen pääsen mökille juhannusta viettelemään. Tilasin itselleni tätä iloista rellestäjien kesäjuhlaa varten kellohelmaisen kukkamekon ja minähän pistän sen päälle vaikka tulisi vettä vaakatasossa! :D Onneksi terassilla on katos, jonka alla voi rauhassa humpata villasukat jalassa, kärtsätä makkaraa ja kuunnella, kun vesipisarat rummuttaa tahtia. Vilukissan ei välttämättä tarvitse kelin armoilla savusaunaankaan raahautua, kun sisäsaunakin pelittää jo vallan mainiosti.

Aiempi liukuvärjäys alkoi jo olla niin rähjäisen näköinen, että jouduin töissä piilottelemaan räpylöitäni, joten piti ensisijaisesti kotiin tultua pistää tyngät kuntoon.. Liukuväri on siitä kiva, että se ei näytä kovin kömpelöltä lyhyemmissäkään kynsissä.


Halusin selkeämpää kontrastia, joten arvoin puteleiden joukosta Face Stockholmin kirkaan karkkipinkin #33, sekä kaveriksi Trindin valkoisen cc103.
 

Töpöttelin jälleen kaksi kerrosta, että saisin väristä intensiivisemmän. Kamera oli kuitenkin toista mieltä.

I had wings once, and they were strong. But they were stolen from me.

15. kesäkuuta 2014


Käytiin eilen katsomassa Maleficent. Siskolla loppui työt vasta 18.45, eikä kumpikaan meistä hätähousuista ollut ehtinyt juuri syödä, joten kiireessä pizza hutiin, tasalta ruoka naaman eteen, runsaassa viidessä minuutissa napaan ja juoksujalkaa kinopalatsiin..
Elokuvan alku oli tosi heikosti toteutettu. Loppua kohden kyllä parani, mutta pakko todeta, että leffan parasta antia oli Angelina Jolie, näyttävine pusuhuulineen ja siihen se viehätys melkein jäikin.

Tänään heräiltiin yhdeksän jälkeen, käytiin tallustelemassa pitkin töölön rantaa nautiskellen auringosta, kunnes vastaan tuli houkutteleva grilliruoan tuoksu ja oli pakko kääntyä kotiinpäin pihvinkiilto silmissä..



Päädyttin ristiin rastiin haahuiltuamme vatsat kurnien kisahallin kulmalle, jossa miehelle iski burgerihimo ja hypättiin sisään Gringos Locosiin. Meillä on ukkelin kanssa ravintoloissa tapana valita listalta muutama hyvä vaihtoehto, joista arvomme toisillemme sapuskat. Tulee useammin syötyä jotain, mihin ei ehkä itse olisi lopulta päätynyt. Vaikka olen aikalailla kaikkiruokainen, en ollut koskaan maistanut tonnikalaa, kuin sitä perus purkkiversiota, joten arpa osui tuna wrappiin. Muy bueno!



 Päällä oli Gaudilta viime kesänä saamani ihanan kevyt jumpsuit ja jalassa Zaran sandaalit..

Siluisempi iho purkista?

12. kesäkuuta 2014

Laura oli vihdoin saanut oman pienen valoisan valtakuntansa, Dui clinicin avatessa uuden pienen hoitolansa Hakaniemen sydämeen, sörnäisten rantatie 8, kivenheittomatkanpäähän metroasemalta.
Stressi laukesi taas ihan kummasti ja suuri otsalohkoa aamulla koristanut ulokekin katosi heitettyäni selälleni petiin.. Lauran ei tarvinnut kuin ottaa rullaelektrodit ja tuoksuvat öljyt esiin, niin vajosin jo narniaan.

Kävin heillä ensimmäisen kerran kasvohoidossa n. vuosi sitten, jolloin kävin tämän samaisen Dui Clinique hoidon lisäksi nenänpielten lämpöneulauksessa, joista kokemuksia kirjoittelinkin täällä.
Sain silloin tuotteita testiin, joiden joukosta löytyikin kaksi maailman parhainta tököttiä, joista vihjasinkin viikko sitten.

Dui Sun Protection Cream
Salainen aseeni. Olen kehunut tätä varmaan jokaiselle kaverilleni, enkä suotta, sillä se todella silottaa kevyet uurteet ja saa jopa aknearpeni huomaamattomammiksi.. Selkeän eron näkee jo muutaman päivän käytön jälkeen!
Voisin melkein kutsua tätä voidemaiseksi botoxiksi, niin hyvin se toimii. :D Se on voide, joka parin viikon käytön jälkeen on luonut iholle suojakalvon, joka kuulemma korvaa jopa normaalin aurinkovoiteen. Käytin tätä pitkään vain otsalleni, juuri silottavan efektinsä takia, mutta viime kesänä testasin myös koko kasvoille. En yleensä rusketu juuri lainkaan kasvoista, mutta tätä testatessani sain selkeän sävyn myös nassulleni..

Dui Youth Formula
Kiinteyden iholle palauttava tehoseerumi, joka kosteuttaa ihoa, parantaa vanhaakin arpikudosta ja nostaa niin arpien kuin juonteiden pohjaa, jolloin iho on tasaisempi. Se elvyttää mikroverenkiertoa ja aktivoi solujen uusiutumista. Levitän tätä yleensä iltaisin otsalleni ja eron huomaan heti aamulla herättyäni.. Käytän sitä ennen sun protection creamin levitystä.

Kävin vuosia sitten pärstäni kanssa läpi kivuliaan laserhoidon, eikä sekään tuonut läheskään yhtä hyviä tuloksia, kuin nämä yhdessä. Dui Clinique kasvohoito tehostaa tuotteiden toimintaa, jotta iho "oppisi" käyttämään saamansa tehoaineet parhaiten hyödyksi..
Testasin alkuvuodesta Nivean sensitive-tuotesarjan tököttejä ja jätin nämä piruuttani kokeilun ajaksi kaappiin. Ihoni tykkäsi Niveasta, kylmyyden aiheuttama pintakuivuus ja punoitus katosi kokonaan, mutta arpeni muuttuivat jälleen näkyvämmiksi. Käytän edelleen kosteutukseen ajoittain Niveaa, mutta näistä en enää toistamiseen luovu.


Koska uutena riesanani on e-pillereiden vaihdon jälkeen pari pientä pigmenttiläiskää, sain testiin ennestään tuntemattoman Pigment formulan. Sen pitäisi korjata pigmenttihäiriöitä ja jopa pigmentoituneita arpia. Toiveikkaana odottelen tuloksia ja toivon ettei läikät ainakaan pääse kasvamaan tai tummene.. Olisi ikävä saada hitlerit kesäksi..

Se, että olen saanut tuotteet yhteistyön kautta, ei vaikuta mielipiteeseeni mitenkään. Kokemus puhuu puolestaan ja toivon todella, että muut samojen iho-ongelmien kanssa painivat saisivat myös avun, sillä niin akne, arvet, juonteet, kuin pigmenttiläiskätkin vaikuttavat itseluottamukseen laskevasti. Enkä toivo sitä kenellekään. :)

ombre nails

Kesäisin tulee aina kausi, kun innostun liukuvärjätyistä sorbettikynsistä. Talvisin synkistellessä jätän suosiolla pirteät värit kaappiin, joten arskan lämmittäessä on ihana taas lyödä lekkeriksi ja leikitellä kesäisillä sävyillä..
Eilisissä kuvissa jo vilahtikin nuo nakkisormet.


Kirkas neonoranssi on Color Clubin electric sunset, yksi eniten käytetyistä lempparilakoistani. Vaalean keltainen, herkullinen Barcelonan tuliainen, Kiko 355.
Vedin molemmista lakoista rannut vierekkäin ja sekoitin keskeltä värit yhteen. Töpöttämiseen käytin tavallista sileäpintaista meikkisientä, jolla painelin lakan kynsille. Halusin kirkkaamman lopputuloksen, joten lakan kuivuttua töpöttelin vielä toisen kerroksen.

Lopuksi vielä viimeistely Essien good to go-pikakuivattajalla ja tadaa. Tuolta ne näyttivät vielä ennen illan pelejä..

Joudun tänään legotohtorille hammaskivenpoistoon. Olen pitkittänyt sitä jo liian monta viikkoa, joten nyt on vain pakko uskaltaa, etten pitkällä tähtäimellä pissi omiin muroihini. Invisalignin takia pitäisi käydä kolmen kuukauden välein, yyh.. Pelkään sitä kidutusta niin paljon, että lahjukseksi itselleni, varasin Dui Clinicille ajan kasvohoitoon.. Hoidetaan ikävät pakolliset asiat ensin alta pois ja sitten pääsee totaalisesti rentoutumaan, pärstä puuduksissa.

Live a little


Vaikka olenkin totaalisen koukussa instagramiin ja saatan ajoittain selata sitä jopa salaa yöllä, varoen herättämästä vieressä tuhisevaa karvaista osapuolta, oli tämänpäiväinen kotimatka silmiä avaava kokemus. En voinut, kuin takanani seisovalle tuntemattomalle miehelle naurahtaa, että katso kuinka huvittavalta näyttää, kun JOKAISELLA vaunussa olevalla on kännykkä kädessä.
Hän oli kiinnittänyt samaan asiaan huomiota ja kertoi itse välttävänsä tuota pahaa tapaa.

Oli mm. luuriaan raivolla naputteleva tyylikäs pukurouva, peukku-selfieitä kameralle hymyillen napsiva nuori tyttö, vaivautuneen oloinen parrakas mieshenkilö ja kaikkea muuta mahdollista aina neljätoistavuotiaasta noin kuuteenkymppiin asti.  Kaikki istuivat hiljaa, eikä kukaan luonut silmäystäkään muihin kanssamatkustajiin..
Hetken siinä virnuillessa tajusin kuuluvani samaan porukkaan. Tuntiessani oloni hermostuneeksi, yksinäiseksi tai tylsistyneeksi, puhelin on se, joka luo turvaa ja "vapauttaa", vaikka todellisuudessa se näyttää sitovan enemmän kuin haluaisin edes myöntää..


Käytiin taas illalla heittelemässä frisbeetä.. Asukin muuttui frisbeegolf kelpoiseksi, kun vaihtoi nahkatakin neuleeseen ja korot tennareihin. Puttauksessa on edelleen paljon hiomisen varaa, mutta frisbee lentää jo paljon paremmin, kuin viime kerralla. On löytynyt jopa pari suosikkia, joilla luulee viskovansa pidemmälle.

black and yellow black and yellow black and yellow

6. kesäkuuta 2014

Olen huomannut, että nyt kun ruudun äärellä nyhjöttäminen ei ole enää pakollista, teen sitä tosi mielelläni. Kuvailuunkin ilmestyy jostain aivan eri tavalla aikaa - kun se ei ole välttämätöntä, se ei myöskään maistu puulta.

Oltiin tänään pelaamassa frisbeegolfia. Kävin joskus Tampere-aikoina joitain kertoja viskomassa ja olihan se ihan mukavaa puuhaa, varsinkin silloin, kun päihitti paljon enemmän pelanneet äijänköriläät.
Enää se ei tosin suju ihan yhtä kevyellä otteella, vaan olkapää tuntuu ennemminkin repeävän irti ja frisbee sinkoutuvan lähimpään loittonevaan takaraivoon. Pariin kertaan pelkäsin kolkkaavani jonkun puiston reunalla leikkivän lapsiraasun..


Kuvissa keltaiselta näyttävä crop top on luonnossa ennemminkin lime. Tykkäsin hurjasti sen piristävästä ilmeestä mustan kaverina. Oli jopa ihan yllättävän kotoisa olo, vaikka en yleensä noin räväköitä värejä harrastakaan. Satuin vielä törmäämään saman sävyiseen nahkaiseen clutchiin ja pelkään pahoin, että joudun viikonloppuna sen hakemaan.. Työkaverini oli herttainen ja lupasi lainata ompelukonettaan, että saan surruteltua hamosesta senttejä pois, ettei sen tarvitse enää kainaloista kiristää, eikä halkion olla haaroissa asti.

kuukauden kosmetiikkalemppari

Viimeisen livboxini yllättäjätuote oli dermalogican skinperfect primer. Tökötti jättää ihanan silkkisen kuulaan pinnan, antaen todella kevyen ja luonnollisen sävyn iholle, kuin olisit oleskellut päivän auringossa.
Olen e-pillereiden vaihdoin myötä saanut tänä keväänä kasvoihini sellaisen rasitteen, kuin maksaläiskä, - taisin juuri vanheta parikymmentä vuotta - joten olen enemmän kuin kiitollinen tuotteen 30 suojakertoimelle. Vapaapäivänäni levitin tuotetta sellaisenaan kasvoilleni ja jätin meikkipohjankin laittamatta. Se antoi itsessään jo tosi freesin ja tasaisen näköisen lopputuloksen, vaikka onkin koostumukseltaan super ohut ja helposti levittyvä..


Olen muuten pian vuodenpäivät käyttänyt paria Duin huipputuotetta, joista voin nyt ajan kanssa testaamisen jälkeen sanoa, että en olisi uskonut, että jollain tökötillä voisi saada ihoa niin hyvin siloitettua.. Arven pohjat kohonneet huomattavasti ja iho on tasaisempi. :) Omat putelit alkavat olla jo niin raihnaisessa kunnossa, että palaan asiaan kuvien ja yksityiskohtien kera, kun saan ostettua uudet purnukat.

Kesäiltoja ja hattivatteja

5. kesäkuuta 2014

Viikko on ollut uuvuttava, sillä sitkeä flunssa on roikkunut riesana ja olenkin pari päivää sinnitellyt yksin puolikuntoisena. Onneksi alkaa vähitellen näkyä valoa tunnelin päässä ja enkä enää suunnittele ryöstäväni miehen astmalääke-arsenaalia..

Herra tuli tänään iltasella töihin vastaan ja kotimatkalla poikettiinkin reitiltä terassille, live musiikin houkuttelemana. Mammoilla oli jo kova meno ja tanssijalkakin näytti vähän vipattavan.
Puolisen tuntia terassilla naureskellen ja olo oli kuin uudesti syntyneellä. Menoa ei edes haitannut totaalisesti yllättänyt vesisade..

 Näytin valkoisessa rimpsutopissani ihan hattivatilta..

Dream until your dream comes true

4. kesäkuuta 2014

Siirtyminen takaisin bloggeriin ei tosiaan mennyt ihan putkeen. Lähes kaikki viime, sekä tämän vuoden tekstit uupuvat vielä ja joudun todennäköisesti lähes kaikkiin Bellan aikaisiin teksteihin lataamaan vielä kuvat yksitellen - joka ei yllättäen hirveästi innosta. ;) Valitettavasti nuo vanhat tekstit jäävät jemmapiiloon ainakin siihen asti, kunnes saan aikaa askarrella..

Olen viimepäivinä selaillut hullun lailla äkkilähtöjä, vertaillut lentojen hintoja ja punninnut eri kaupunkivaihtoehtoja. Meidän oli systerin kanssa suunnitelmissa karata lomalla johonkin päin Italiaa. Aluksi mietimme lapsuudesta asti haaveilemaamme räväkkää Napolia, joka kuitenkin ensikertalaisille saattaisi olla aika kova pala, joten aloimme Roomassa asuvan kaverini vinkistä kallistua tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Olen aina ujostellut matkustaa yksin. Aloitettuani erään unelmoimani ikuisuusprojektin, päätin, että lähden elokuussa reissuun avoimin mielin, pääsi sisko mukaan tai ei. Ajattelin, että projektini, rakas kamerani ja maisemien pällisteleminen todennäköisesti veisivät suurimman osan ajastani kuitenkin, joten tuskin pääsisin moneen kertaan tylsistymään tai tuntemaan oloani yksinäiseksi.
Saattaisin korkeintaan jossain ravintolassa nököttäessäni syödä pastaöverit tai muuta yhtä vakavaa.

Pläänit saivatkin ihan uuden kurssin, kun eilen illalla sain viestiä vanhalta tutulta vuosien takaa. Yksi niistä henkilöistä, joiden ansiosta aloin aikoinaan haaveilla saapasmaasta, kutsui meidät luokseen Sorrentossa sijaitsevaan villaansa.
Niinpä tällä hetkellä näyttää siltä, että nappaammekin pelkät lennot ja suuntaamme Napolin kautta Sorrentoon.
Paikalla pitäisi mahdollisesti olla enemmänkin populaa, enkä en malta odottaa, että pääsen kuuntelemaan, kun ihmiset huutavat kilpaa Italiaksi!