Italia

17. elokuuta 2014

Kun palasin torstaina yöllä takaisin kotiin, tuntui, kuin olisin kääntänyt kelloa ja matkustanut ajassa menneisyyteen. Olin jo niin tottunut Italian myöhäiseen rytmiin, kauniiseen laulavaan kieleen, kuumaan lämpötilaan ja maisemiin, että kuljin kuin unen hämärtämässä todellisuudessa kotikatua pitkin. Kymmenen päivää oli pääni sisällä muuttunut lähes kuukausien mittaiseksi..
Yksin matkustamisessa oli ihan oma hohtonsa. Sitä oli eri tavalla avoin ihmisille, kuin yhdessä kulkiessa. Heti ensimmäisellä lennollani tutustuinkin Italialaiseen ammattivalokuvaajaan, jonka kanssa höpötellessä ja kuvia katsellessa matka hurahtikin ohitse ihan huimaa vauhtia.

Kun lähdimme ajelemaan kohti Sorrentoa ensimmäisen kerran, oli sinne johtava tie niin tukossa, että O päätti kokeilla kiertotietä. Päädyimme lopulta kiertämään yli neljän tunnin reitin vuoren toiselta puolen, pientä kapeaa tietä, joka kulki kaarrellen, läpi pienten kylien, ohitse turistien täyttämien hotellien ja upeiden rinteellä yksinään kohoavien linnojen. Se mutkitteli, kohosi ja laskeutui, ilta-auringon, vuorijonon ja meren välkkyessä horisontissa.





Villa sijaitsi korkealla vuorella, Sorrenton ja pienen Saint Agatan välissä. Lähes joka puolella paikalliset ajoivat kuin hullut ja silmät sai olla takaraivossakin, sillä pysähtyneet kuljettajat eivät katsoneet yhtään milloin avasivat ovensa, saati oliko joku ohittamassa sillä hetkellä. Sieltä mentiin mistä päästiin ja mikäli satuit kolhimaan naapurin autoa, ajoit vain mahdollisimman nopeasti karkuun. :D Vähän väliä heiluteltiin nyrkkiä ja huudeltiin hullua - matto - joka sai aina suupielet ylös jostain kumman syystä. Paikallisia "pahat" sanat, oli myös helppo muistaa, sillä suomalaisittain lausuttuina ne olihan hyvin lähellä sanoja: katso, kuulo ja merta. Sanat jotka suomalaisten kannattaa jättää käyttämättä Italiassa..

Rakastin niitä ikkunaluukkuja, sitä kun kaikki puhuvat kotoisasti samaan aikaan päälle, tunteellisuutta, avoimesti laulamista porukassa tai yksin, henkeäsalpaavia maisemia, erilaista ruokakulttuuria, ilta-uinteja.. Opin kuitenkin arvostamaan taas katkeamatonta lämmintä vettä, toimivaa nettiä, kunnollista terveydenhuoltoa, istuimellisia pönttöjä, sekä suolaisia aamupaloja.

7 kommenttia :

  1. Vastaukset
    1. Olit kyllä aina mielessä, kun ihastelin noita partseja ympäri kaupunkia. :D Yritin bongailla parhaimmat..

      Poista
    2. :D

      Oii, Italia on niin kuvauksellinen. Haaveilen että pääsisin Veronaan. Sielä voisi sitten fiilistellä Romeo&Julia meiningeissä parvekkeita ihaillen :)

      Poista
  2. Italia on niin kaunis! Minä olen käynyt vain Sisiliassa, mutta haaveena on kyllä käydä siellä mantereellakin! Kuulostaa kyllä kiehtovalta tuo yksin matkustaminen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisiliaa suositeltiin monen paikallisen toimesta, joten sekin on koettava!! :) Ilmeisesti taas aivan jotain erilaista.
      Amalfi ja positano olivat myös kauniita pieniä paikkoja joissa kannattaa vierailla, jos liikkuu Sorrenton läheisyydessä.. Sieltä löytyi paljon upeita käsityönä valmistettuja kenkiä jne. Pääsit jopa katselemaan, kun niitä ommeltiin ja liimailtiin. :)

      Poista
  3. Kuulostaa aivan ihanalta lomalta <3 Hyvin osasit kuvata kaiken niin, että melkein tuli itse siellä käytyä :) Nyt on pakko sanoa, että onneksi on oma loma vielä edessä tuonne. Ei ihan kymmentä päivää, mutta kuitenkin :) Positanon oon joskus kirjottanut puhelimeen muistiin.. laittelen sinne kaikkea kivaa, mitä tulee vastaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, rakkauskirjeet ja lahjukset voi pistää osoitteeseen EHBblog@gmail.com. ;)