Koskaan ei ole liian vanha kääntämään kurssia.

5. syyskuuta 2014

Monet olivat varoitelleet ennen reissuani, että Italiassa eivät naiset saa kulkea missään rauhassa. Jokatoisella askeleella on joku karvanaama lähes hanurissa kiinni ja vähintään joka viidennellä joku huutelee tai viheltelee.. Moni vertasi maata Turkkiin, jossa alku- sekä loppukaudesta miehet saattavat olla vähän enemmän päällekäyviä. Joka on toki ymmärrettävää, kun jotkut heistä tulevat uskonnollisista pienistä kylistä, joissa ei välttämättä näe naista juuri äitiä tai siskoa enempää useaan kuukauteen..
En tiedä onko tarinoissa vähän värityskirjaa mukana, vai oliko syynä tyhjä kaupunki tai se, että liikuin lähes aina paikallisten kanssa, mutta en kokenut ahdistelua, en huutelua tai mitään tuijotusta suurempaa kertakaan. :) Kotimaakin tuntui lähes villiltä loman jälkeen, kun ihmiset tulivat paljon rohkeammin juttelemaan..

Toki kaipaan edelleen niitä pieniä mutkikkaita vuoristoteitä, niitä pieniä kenkäpajoja, joissa vanhat herrat ompelivat ja valmistivat sandaaleja, sitä, että voit porukalla istua aamuhämärään altaan reunalla soitellen kitaraa ja laulellen nuotinvierestä tai, että lempparikuoharini maksaa 12 euron sijaan vain pari euroa ja ravintolassa saat kupusi täyteen vaivaisella 6 eurolla..




Villan kattoterassilta oli huikeat maisemat merelle. Taustalla kohoaa hiljalleen uinuva vesuvius..

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen alkaa olla yhtä päivää lukuunottamatta pulkassa. Pääsin heti alkuviikosta heittelemään n. sadan ison pahvilaatikon kuormaa ja kädet huutaa edelleen hoosiannaa, mutta tietääpähän tehneensä jotain! Uusien tuotteiden kohdalla vain on ollut vähän liiankin haastavaa pitää kukkaronnyörit tiukalla..

Olen ruvennut listaamaan ylös mielenkiintoisia kursseja, sekä kouluja, joihin haluaisin hakea. Kunnon mietintämyssy on käynnissä ja pohdin, että joko sitä tässä iässä tietäisi vihdoin, että miksi sitä haluaa sitten "isona". Ehkä näin lähempänä kolmea, kuin kahtakymmentä tuntisi itseään jo vähän paremmin? Ehkä ne opiskelutkin maistuisi eri tavalla, kun olisi aihe, joka todella kolahtaisi. En enää ajattele kauneusalaa samalla tavalla kuin aiemmin, vaikka rakastankin pientä näpräämistä..
Potkua tulevaisuuden suunnitelmiin sain tästä Anskun kirjoituksesta.
Vaikka kuinka pelottaisi, se muutos lähtee itsestä. Mikään ei tipahda taivaalta syliin, tai ketään ei tule kotiovelta hakemaan. Koskaan ei ole liian vanha kääntämään kurssia..

6 kommenttia :

  1. Niin totta. Mullakin on alkanut vähän kaivelemaan opiskelut näin kolmenkympin paremmalla puolella. Koulut on käyty vajaa kymmenen vuotta sitten, mutta kun on tässä nyt yli kahdeksan vuotta tököttänyt samassa työpaikassa tehden samoja hommia niin vaihtelu vois olla paikallaan :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Kaipaa hiljalleen jotain haasteita ja että voi tehdä sitä mistä nauttii satasella. :)

      Poista
  2. Maailman huipuinta jos siitä kirjotuksesta on ollut edes vähän hyötyä. Halauksia ja tsemppiä!!! <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli siitä, enemmän kuin uskotkaan. <3 Kiitos.

      Poista
  3. aivan ihana tuo ensimmäinen kuva : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Se on viimeiseltä aamultani, kun lähdimme ajamaan sorrentosta takaisin Napoliin.. Kyllä noita maisemia kelpaa ihastella..

      Poista

Kiitos kommentistasi, rakkauskirjeet ja lahjukset voi pistää osoitteeseen EHBblog@gmail.com. ;)