Easy like sunday morning..

17. marraskuuta 2014

Vähintään yksi päivä viikosta pitäisi olla itsellein, asioille joista nautiskelee ja niille rakkailla ihmisille..
Päivä jolloin ei tarvitse herätä herätyskelloon, tai aikatauluttaa tekemisiä.
Sunnuntai oli ihanaa rentoilua, pientä hengähdystaukoa, vastapainona kaikelle sille stressille ja kyllähän se suuri tatti otsassakin laski hieman, siinä päivän mittaan.. ;)
Käytiin A:n kanssa hakemassa jättipeilini vanhalta kämpältä. Siinähän oli taiteilemista kerrakseen, että saatiin se survottua hissiin. Noita kopperoita ei ainakaan ole koolla pilattu, kun jo kolme pientä ihmistäkin saa vetää vatsaa sisään, että mahtuu kyytiin..
Peili-episodin jälkeen käytiin tutustumassa uusiin kotikulmiin ja bongailemassa lähistöltä parhaita kuvauspaikkoja. Mallin taidot oli kuvista päätellen vähän enemmänkin ruosteessa, mutta onneksi kuvaajalla oli edelleen taito hyppysissä.
Tassuteltiin kuvausleikkien jälkeen jäähallille ja mutusteltiin salaattia sormet kohmeessa, ryöstellen haarukoillamme vuoroin aurinkokuivattuja tomaatteja, vuoroin oliiveja. Saavuimme paikanpäälle vain huomataksemme, että myyjät jo keräilivät romppeitaan ja jatkettiin nauraen matkaa. Nautittiin auringonpaisteesta, kuljettiin vailla määränpäätä ja höpöteltiin niitä näitä. Välillä seistiin hiljaa ja tuijoteltiin varpaita, miettien mitä sanoa. Lopulta käveltiin alaovelle, halasin ja kiitin.




Kengät - Vic / Farkut - Zoul / Takki - Selected Femme / Neule - Zara / Laukku - Longchamp

Viimepäiviin on mahtunut kiitettävästi sekä ylä-, että alamäkeä, mutta ne ihanat piristävät asiat, jotka ovat pelastaneet ne paskimmatkin päiväni, ovat olleet: Ihana Katariina, joka vietti useampia iltoja kanssani täällä ötökkälandiassa, auttaen nurkkien jynssäämisessä. Sähköposti, jossa ilmoitettiin tuholaistorjujan ottavan pian yhteyttä ongelmani tiimoilta. Cafe Esplanadin maukas jättikorvapuusti. Sisko, joka teki herkullisia lihapullia ja toi nälkäiselle toiselle puoliskolleen ihan keskustaan asti. Äitini ja hänen puolisonsa, jotka niin reippaasti roudasivat henkilöautolla romppeitani kämpältä toiselle. Durancen raikas huonetuoksu, joka leijailee vastaan avatessani ulko-oven. Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisempänä, aina hervottomilla jutuillaan piristävä ryhmä rämä, jonka kanssa pistetään ranttaliksi tammikuussa laivalla.. ♥ Kiitos, että olette olemassa.

Kuvat Olympus OM-D E-M5, linssi 45 mm 1.8

10 kommenttia :

  1. Niin ihana asu ja jee, hymyilet ekassa kuvassa <3 <3 Kengät on niin upeat!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hehhehhe.. Hyvin vahvasti yritän vetää sitä hymyä sinne hanuriin,mutta tuloksena oli jokin hymyn ja virneen välinen mutru. :D <3

      Poista
  2. Upea asu ja ihanan raikkaita kuvia jälleen :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Marjaana. :) Oli ihana päästä pitkästä aikaa kuvailemaan..

      Poista
  3. Toi on niin totta, että kiireen arjen vastapainoksi tarvitaan sitä kiireetöntä aikaa. Sitä aikaa, kun voi vain olla ja tehdä niitä rakkaita asioita. Yksikin sellainen päivä piristää kummasti, varsinkin näin pimeän ajan keskellä. Toi takki ja kengät<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tuntuu talven tullen kaipaavan yhä enemmän ja enemmän.. Myös sitä yhtä päivää, kun ei välttämättä tarvitsisi edes poistua sieltä kotoa laisinkaan, vaan vetää vain peitto korviin ja pohdiskella syntyjä syviä.

      Kiitos. <3

      Poista
  4. Ihana postaus!! Ystävät ovat parhaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me oltaisiin kyllä ihan hukassa ilman niitä. <3

      Poista
  5. Ystävät ovat kyllä elämän suola. Ihana, että sellaisia on ♥
    Ja ihana nainen se siellä kuvissa pönöttää, niin taidokkaasti että ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, rakkauskirjeet ja lahjukset voi pistää osoitteeseen EHBblog@gmail.com. ;)