Ruokakuvausta ja kasvissosekeittoa

29. maaliskuuta 2015

Innostuin tässä yksi päivä takaperin vääntämään soppaa ja pitämään pienet sapuskakuvaus-sessiot.. Kuolaan usein instassa kauniita ruokakuvia, enkä tajua miten joku saa sen näyttämään niin yksinkertaiselta ja upealta, kun ainakin omalla kohdalla se oli hyvinkin kaukana todellisuudesta.
Tukka sopassa, kieli keskellä suuta, keittiön tiskipöydän päällä kameran kanssa tasapainoillen, kun samalla yrittää uudelleen sommitella karkuun vieriviä porkkanoita.. Jos joku on järkkäämässä ruokakuvauskurssia, niin i'm in!

Keiton ohje on vähän suuntaan antava, sillä heitin vähän fiiliksen ja jääkaapin tarjonnan mukaan..

n. 8 Porkkanaa
1/3 bataattia
punaisia linssejä
Alpro kookos ruoanlaittovalmiste
Pari kynttä valkosipulia
Basilicaa
Suolaa
lihaliemi- (tai kasvisliemikuutio)

Kuori, pilko ja keitä rehut ja linssit (erikseen) lihaliemellä maustetussa vedessä. Kun kypsiä, blendaa basilica, rehut, linssit ja valkosipuli yhdessä ja lisää loraus Alpron kookos ruoanlaittovalmistetta tuomaan makua ja korvaamaan kermaa.. Lisää tarvittaessa hieman suolaa.

Pistäkääs parhaat ruokakuvaus- ja soppavinkit jakoon! ;)

Kuvat Olympus OM-D E-M5, linssi 45 mm 1.8 

Parasta just nyt

27. maaliskuuta 2015

Sain ihanalta Anskulta haasteen, kirjoittaa ylös asiat, jotka ovat "parasta just nyt".

-Viisurileikkauksen jälkeen tuli ensimmäisenä mieleen särkylääke, hallelujah! :D Sen avulla pysyy tolpillaan, vaikka puhe vähän mongertaisikin ja naama muistuttaisi päärynää.

-Harman Kardon Aura - ihana synttärilahjani, joka raikaa tälläkin hetkellä taustalla.. 360 asteen äänentoisto ja tuo kaunis muotoilu. Eikai sitä tarvitse sen enempää perusteella. Lööööv!

-Sänky!! Kun on nukkunut kumipatjalla, josta heräät harva se yö hanuri lattiassa ja koivet kohti kattoa sojottaen, osaa taas arvostaa kunnon sänkyä.

-Aurinko. Valoa, energiaa. Sitä tuntee taas olevansa elossa ja saattaa havahtua kadulla tassutellessaan siihen, että hymyilee yksinään ihan urpona. Kevät. ♥

-Sosekeitot. Olen muuton jälkeen löytänyt kokkailun ilon ja blondivarmat reseptit taittuu jo melko tukevin ottein. Uusin lempparini on porkkana-kookoskeitto..

-Ihmiset. Jostain niitä upeita, samanhenkisiä tyyppejä tuntuu vain pompsahtelevan ja olen tästä niin kiitollinen! Elämässä on aina tilaa hyville immeisille.

-Valokuvaus. Kamera, se salarakkaani. En malttaisi juuri muuta tehdä, kuin kuvailla. Olen ostanut kaikenmaailman tilpehööriä ja henkilökuvauksen lisäksi sukeltanut pää edellä ruokakuvauksen saloihin.. Kyllähän se tumpeloisuus sieltä vielä paistaa, mutta innostusta ja yritystä riittää. Joku ruokakuvauskurssi olisi bueno!


Ja viimeisenä koti. Voisin varmaan viettää heittämällä viikon  ihan neljän seinän sisällä. On vaan niin turvallinen ja hyvä olla.

Mitkä asiat on parasta just nyt? :)

theBalm NUDE'tude

22. maaliskuuta 2015

Kyllä se äiti tyttärensä tuntee! Sain nimittäin Kap Verden tuliaisena theBalmin ihanan NUDE'tude-luomiväripaletin. Aiemmin hankkimani saman merkin matta-paletti on ollut kovassa käytössä ja on laadultaan loistava, joten odotukset oli korkealla tämänkin suhteen..

theBalmin NUDE'tude sisältää kaksitoista pientä luomivärinappia, kahdeksan metallinhohtoista ja neljä mattaisempaa sävyä. Luomivärien koostumus on todella silkkinen ja pigmenttiä riittää kiitettävästi. Olen ehkä vähän surkean puoleinen käyttämään metallinhohtoisia, mutta ehkä nyt olis hyvä syy opetella.

Pääsin viikonloppuna pitkästä aikaa tekemään meikkejä ja vaikka olikin vähän jännäkakka-fiilis, niin olihan se ihanaa maalailla muiden nassuja. Siskon pakkelointi nyt menee jo vaikka unissaan, mutta kyllä siinä muiden immeisten maalailuissa on aina se oma opettelunsa.. Eiköhän se tatsi sieltä taas tule, kun alkaa tekemään sitä useammin.. :)

Aivot narikkaan

17. maaliskuuta 2015

Sunnuntaina heräsin mökillä siihen, että aurinko kurkisteli verhojen välistä. Makasin hetken paikoillani, tuijotin valoa ja hymyilin. Oli niin sanoinkuvaamattoman hyvä olla siinä hetkessä - ei herätyskelloa, ei kiirettä minnekään.



Olisihan siellä viihtynyt pidemmänkin aikaa, kuin sen pari vajaata päivää.. Kummasti teki mielelle eetvarttia, se vähäinenkin aika.

Kuvat Olympus OM-D E-M5, linssi 45 mm 1.8 

Jump

9. maaliskuuta 2015

Havahduin viime viikolla siihen, että eksyin jo kolmatta kertaa Espritin ikkunan ääreen, töiden jälkeen ratikkaa odotellessani.. Ikkunaa koristi mallinukke, jonka yllä oli upea armeijan vihreä jumpsuitti, simppeli hihaton malli, jossa oli rennosti käännetyt lahkeet ja suuret taskut. Päässäni se huusi hieman öljyisenä kimmeltävää, päivettynyttä ihoa, auringon raidoittamaa, hieman kähertynyttä kuontaloa, siroja stilettikorkoisia sandaaleja, sekä ranteisiin kasaa ohuita kultaisia renkaita.. Niin täydellinen asu kuvattavaksi vaikka rähjäisellä autovarikolla, suuri jakoavain kädessä ja aviatorit silmillä. ;)






Omasta kaapista löytyy entuudestaan pari siistiä, klassista yksilöä mustana, joten onhan siellä edelleen tuon khakin värisen jumpsuitin mentävä aukko. Jotenkin kummasti sitä aina perustelut keksii, oli sitten kyseessä haalari, toppi tai vaikka uusi pari kenkiä.. 
Koneelta bongasin pari kuvaa viime kesältä. Näitä tuijotellessa on vaikea uskoa, että tuosta harmaasta värittömyydestä, mikä ikkunan takaa kurkistelee, tulee vielä jotain noin valoisaa ja vehreetä!

Naureskelin aamusta, kun radiossa mainittiin tämän viikon olevan pääsääntöisesti aurinkoinen ja lämmin, poikkeuksena tiistai, joka joka on viikon sateisin ja pilvisin päivä. Sen nyt tietenkin jo arvaa, milloin meikäläisellä on se ainut vapaa. :D Kämppä on taas tyhjillään, kämppiksen muuton jäljiltä, joten pitäisi käydä ostamassa vähän sänkyä, pöytää ja tuolejakin. Olen kuolannut tässä jo muutaman päivän LuxCasan upeaa Indecorian Daraa, sekä jo entuudestaan hyvinkin tutuksi tullutta Beatricea. Molemmissa viehättää näyttävä sängynpääty, vaikka toinen onkin selkeästi tyttömäisempi, tuohon klassiseen B:hen verrattuna. Haluaisin sängyn edelleen valkoisena, koska pienessä asunnossa musta saattaisi imeä kaiken valon ja huomion itseensä. Toinen vaihtoehto oli matala sänky, ilman päätyä ja isoilla metallisilla rullilla, mutta en ole vielä löytänyt haaveita vastaavaa versiota. Siinä tapauksessa haluaisin sängyn ylle laskeutuvia simppeleitä hehkulamppuja tai sitten seinälle ison mustavalkoisen taulun. Vielä kun olisi lattiasta kattoon ulottuvat suuret ikkunaruudut ja kulahtaneen rosoiset, punaiset tiiliseinät, niin avot!

Mukavaa maanantaita! :)


Invisalign oikomishoito

5. maaliskuuta 2015

Moni on kysellyt, mitä legoilleni ja Invisalign oikomishoidolle kuuluupi..
Ilokseni voin ilmoittaa, että koko ruljanssin pitäisi olla pikkuhiljaa loppusuoralla, ellei tule mitään yllättäviä takapakkeja! Oikomiskalvoja tehtiin alunperin 24 kappaletta ja suussa majailee tällähetkellä numero 22.
Kalvot vaihtuvat 2-3 viikon välein, riippuen kuinka hyvin hampaat ovat lähteneet asettumaan uomiinsa. Jokainen kalvo siirtää hampaita 0,5mm, joten eron alkaa huomaamaan jo parin kuukauden päästä hoidon aloittamisesta, josta itselläni alkaa olla jo hurjat vuodenpäivät.
Minun tapauksessani ei kyseessä ollut vino hammasrivistö, vaan vanhan oikomishoidon ja epäonnen tulos. Hampaiden taakse aikoinaan asennettu retentiolanka oli lähtenyt kiertymään  ja nostanut juuret irti luusta, joka teki tästä projektista välttämättömän..

Kukaan tuskin haluaa näin aikuisiällä mitään ylimääräistä killutinta turpavärkkiinsä, varsinkaan jos on saanut leikkiä oikomishoitoa jo nuorena yli viiden vuoden ajan, mutta olin onnellinen, että metallisten rautojen rinnalle oli tullut vähän huomaamattomampi versio, Invisalign. Sitä ei tosin mainittu oikomishoitoa aloittaessani, että hampaisiin liimataan muovitapit, jolloin kojeen ulkomuoto ei ole lainkaan niin huomaamaton, mitä Invisalign mainoksissa annetaan olettaa.

Muovitapit liimattiin kulmahampaisiin, muutamiin taaempiin legoihin, sekä kauhukseni toiseen etuhampaaseen ja vielä kaksin kappalein. Vaikka se ei tuossa kuvassa näytä niin pahalta, niin kyllä sitä ensimmäistä kertaa peiliin katsoessa ajatteli, että ei prkl, nyt on meikäläistä vedätetty.. :D
Aina uudet liuskat suuhun heittäessä oli ongelmana hampaiden ja kojeen väliin jäävä ilma, johon rupesi aina päivän mittaan ilmestymään tuollaisia kimmeltäviä kuolakuplia. Hyvin viehättävää. Pariin kertaan joku kysyi jopa, että onko minulla hammaskoru.  Naurattaa edelleen..


Kahdenkymmenennen oikomiskalvon kohdalla muovitapit vihdoin hiottiin irti ja sain käyttöön viimeiset, "tiivistävät",eli ne huomaamattomammat kalvot..
Sivuissa näkyy pienet hakaset, joihin kiinnitetään kuminauhat, jolla pyritään muuttamaan purentaa.

















Nykyään unohdan oikomiskalvon ajoittain kokonaan. Ainoastaan kuvissa huomaan selkeän eron, ovatko suussa vai eivät, sillä yrittäessäni hymyillä rennosti suu kiinni,saan aikaan muikean duck face-ilmeen. Kuvasta näkyy missä hampaissa on muovinjämiä edelleen, sillä ne erottuvat edukseen hieman kellertävämpinä.

Näin vuoden verran näiden kanssa leikkineenä uskaltaa jo ehkä luetella omasta näkökulmasta niitä plussia sekä miinuksia.

Plussat:

- suhteellisen huomaamaton
- saa pois halutessaan
-vaihto uuteen kalvoon onnistuu ilman hammaslääkäriä

Miinukset:

- kallis hinta
- hampaat reikiintyvät paljon herkemmin kalvojen alla
- kuluttaa hampaiden pintaa
- syömisen jälkeen pitää aina pestä hampaat, joka rajoittaa ruoka-aikoja/paikkoja.
- Joudut itse seuraamaan, että pysyykö kaikki hampaat oikomishoidossa mukana, vai pitääkö jotain kalvoa pitää pidempään.

Nyt oikomishoidon loppusuoralla voikin sitten alkaa jo jännittämään iensiirtoleikkausta. Aina mukavaa, kun on mitä odottaa..