Jussia

21. kesäkuuta 2015

Kun muut on olleet mökkeilemässä, ollaan me miekkosen kanssa vietetty poikkeuksellisen rauhallista "kaupunki-juhannusta". Herra oli alkuviikosta nelisen päivää damissa polttaripirskeissä ja meno oli sen verran kostean puoleista, että eipä taida tuo kuohuva hetkeen maistua, kun tukka vieläkin kipeä..
Seuraavan kerran kuulemma runsaan kuukauden päästä, kun lähdemme viikonlopuksi Tampesteriin rellestämään ja meikäläisellä alkaa kesäloma!

Sitä ennen olisikin tiedossa ah, niin ihania muuttopuuhia. Löysimme siskon kanssa runsaan 70m2 valoisan kolmion, jonne olisi tarkoitus kiikuttaa tavaroita tuossa ensiviikolla. Työmatka hieman pitenee, mutta perhe on enää vain yhden pysäkin päässä ja karvanaamankin luo puolet lyhyempi matka..
Koska meillä ei kummallakaan systerin kanssa ole laiskanlinnoja, saati telkkariakaan, haaveilin rakentavani sinne pienehkön kotistudion, jotta olisi paikka, jossa voi räpsiä kuvia kelistä riippumatta.


Kuvat on viime viikonlopulta, kun tyttöjen kanssa päästiin kippistelemään Katariinan valmistujaisissa.
Ne kuvastaa hyvin sitä tunnelmaa, sitä hyvän olon fiilistä, jonka takia toivoi, että päivä olisi voinut jatkua  edes hieman pidempään..

Kuvat Olympus OM-D E-M5, linssi 45 mm 1.8 

Take me there

17. kesäkuuta 2015

Törmäsin viime talvena Anna-Mariaan ratikassa ja siinä pikaisesti kuulumisia vaihtaessamme ajauduimme puhumaan töistä jolloin neitokainen paljasti innosta hihkuen, että hänellä oli eräs suuri unelma, jonka saavuttaakseen hän oli nyt ottamassa ensimmäistä askeltaan. Hän ei voinut kertoa tarkalleen, että mistä on kyse, mutta eipä jäänyt epäselväksi, että toinen oli ihan pähkinöinä ja minä tietenkin ihan fiiliksissä toisen puolesta.
Anna-Maria oli tajunnut sen, mitä olen itse pyöritellyt mielessäni liiankin pitkään -  työ, joka tuo leivän pöytää, mutta ei ruoki sielua, ei ole sen arvoista..

Viime viikolla se suuri unelma näki vihdoin päivänvalon, kun bulevardin Virgoflowssa vietettiin Take me there- sivuston avajaisia. Tuolta sivustolta ei pääse pois ilman, että iskee järjetön halu suunnata lentokentälle.. Anna-Marian ja Anna-Katrin yhteinen unelma sai vihdoin kasvot.
Olihan siinä hiukan itkussa pitelemistä, kun kuuntelin  tunteikasta tarinaa, miten kaikki oli saanut alkunsa. Eikä siihen lopulta tarvittu, kuin kaksi upeaa ja rohkeaa naista, joilla on kieltämättä munaa enemmän, kuin monella miehellä. Naiset, jotka ottivat härkää sarvista, eivätkä tyytyneet pelkkään unelmointiin, vaan ryhtyivät tekemään töitä sen eteen.. Ei varmaan tarvitse sanoa, kuinka ylpeä olen noista kahdesta naisesta.
Niinä hetkinä, kun itsellä meinaa usko loppua omia haaveitaan kohtaan, voi aina kääntyä heidän puoleensa ja ehkä tajuaa taas, että kaikki on mahdollista, kunhan on tarpeeksi luja tahto ja tekee sen kaiken koko sydämellään.
Olin hätäpäissäni napannut väärän objektiivin matkaan ja eihän siitä kuvaamisesta meinannut sisätiloissa tulla mitään.. Onneksi upeita kuvia voi ihastella neitokaisten omalla sivustolla.

Juhlien kohokohta itse juhlakalujen jälkeen oli Tom Morganin esiintyminen. En tiennyt mikä hän oli miehiään, kunnes hän laulaa lurauttamalla sai useamman juhlavieraan kyyneliin. Miellyttävän pehmeä ääni - varmaan ainoa hetki koko iltana, jolloin kukaan ei hiiskunut sanaakaan.  Loppuillasta lompsin kotiin Caroline Streetin uusi albumi kätösessä, Angel-biisin soidessa repeatilla mielessä..

Blogipohja käy läpi kevyitä muutoksia, siksi kuvat ja tekstit hyppii vielä vähän miten sattuu...

Street style

6. kesäkuuta 2015

Ihan hävettää myöntää, mutta makaan edelleen sängyssä. Puolustuksekseni voin sanoa, että olen kyllä pessyt jo pyykkiä ja ehtinyt suihkuun asti, mutta pihamaalle en ole jaksanut vaivautua. Ulkona ropsutteleva vesisade antaa onneksi anteeksi, eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa, ettei ole ulkona reippailemassa. Miekkonen soitteli aamusella, että joutuukin lähtemään työkaverinsa viiskymppisille, joten saan viettää koko päivän varpaita heilutellen ja omasta ajasta nautiskellen.
Hänen lomansa ajan oltiin kuin iilimadot, eikä vietetty juuri paria tuntia kauempaa erossa toisistamme, joten ihan mukavaa, että molemmilla on vähän muutakin puuhaa..

Aloitimme Katan kanssa perjantain puistopicnicillä. Kävimme Kin-sushista hakemassa pöperöt, street kitchenistä salaatit ja koukkasimme vielä Jungle juice barin kautta ja lompsimme eväiden kanssa espan puistoon. Levitin nahkatakkini nurmikolle, istahdin alas ja suljin silmät hymyillen. Pistävä auringonpaiste antoi vihdoin pientä toivoa kesästä, vaikka kylmä tuuli palauttikin haaveista tasaisin väliajoin takaisin maanpinnalle..
Neiti oli taas oma tyylikäs itsensä. Annoin vaan kameran laulaa ja pysyttelin tyytyväisenä linssin toisella puolen. 
Katariinan kädessä killuu Globe Hopen turvavöistä ja muista kierrätysmateriaaleista valmistettu laukku.  Tykkään sen ajattomuudesta ja siitä,että se sopii hyvin niin ronskeille äijille, kuin neideillekin, eikä ole tyyliltään liian hipahtava. Suurena plussana eettisyys ja ekologisuus.
Laukku on Katariinan suunnittelema ja tulee muidenkin ihasteltavaksi kauppojen hyllyille ensi syksynä. Olen niin ylpeä tästä tytsystä.

Farkut - Diesel
Toppi - Donna Para Walkrun
Keltainen toppi - Soc
Jakku - Zara
Kengät - Nikeid
Laukku - Globe hope syksy/talvi 2015

Kun Kata iltapäivästä karkasi takaisin töihin, suuntasin espooseen, Kaisalle. Oli taas niin ihana huomata, että pystytään jatkamaan aina siitä mihin on viimeeksi jääty, olipa edellisistä treffeistä sitten kuukausi, tai vuosi. Hänen avokkinsa kokkasi meille illallisen ja loppuilta menikin viinilasin äärellä kolmistaan kippurassa naureskellen. Saatiin jostain loistava idea ja päädyttiin puolenyön jälkeen vielä pihalle grillaamaan makkaraa ja keinumaan kilpaa. Ystävät ja hulluttelu on elämän suola..

Ps. Nyt kun blogilista lopetti, voi blogiani bloglovinin lisäksi seurailla myös blogipolulla.

Kuvat Olympus OM-D E-M5, linssi 45 mm 1.8