Take me there

17. kesäkuuta 2015

Törmäsin viime talvena Anna-Mariaan ratikassa ja siinä pikaisesti kuulumisia vaihtaessamme ajauduimme puhumaan töistä jolloin neitokainen paljasti innosta hihkuen, että hänellä oli eräs suuri unelma, jonka saavuttaakseen hän oli nyt ottamassa ensimmäistä askeltaan. Hän ei voinut kertoa tarkalleen, että mistä on kyse, mutta eipä jäänyt epäselväksi, että toinen oli ihan pähkinöinä ja minä tietenkin ihan fiiliksissä toisen puolesta.
Anna-Maria oli tajunnut sen, mitä olen itse pyöritellyt mielessäni liiankin pitkään -  työ, joka tuo leivän pöytää, mutta ei ruoki sielua, ei ole sen arvoista..

Viime viikolla se suuri unelma näki vihdoin päivänvalon, kun bulevardin Virgoflowssa vietettiin Take me there- sivuston avajaisia. Tuolta sivustolta ei pääse pois ilman, että iskee järjetön halu suunnata lentokentälle.. Anna-Marian ja Anna-Katrin yhteinen unelma sai vihdoin kasvot.
Olihan siinä hiukan itkussa pitelemistä, kun kuuntelin  tunteikasta tarinaa, miten kaikki oli saanut alkunsa. Eikä siihen lopulta tarvittu, kuin kaksi upeaa ja rohkeaa naista, joilla on kieltämättä munaa enemmän, kuin monella miehellä. Naiset, jotka ottivat härkää sarvista, eivätkä tyytyneet pelkkään unelmointiin, vaan ryhtyivät tekemään töitä sen eteen.. Ei varmaan tarvitse sanoa, kuinka ylpeä olen noista kahdesta naisesta.
Niinä hetkinä, kun itsellä meinaa usko loppua omia haaveitaan kohtaan, voi aina kääntyä heidän puoleensa ja ehkä tajuaa taas, että kaikki on mahdollista, kunhan on tarpeeksi luja tahto ja tekee sen kaiken koko sydämellään.
Olin hätäpäissäni napannut väärän objektiivin matkaan ja eihän siitä kuvaamisesta meinannut sisätiloissa tulla mitään.. Onneksi upeita kuvia voi ihastella neitokaisten omalla sivustolla.

Juhlien kohokohta itse juhlakalujen jälkeen oli Tom Morganin esiintyminen. En tiennyt mikä hän oli miehiään, kunnes hän laulaa lurauttamalla sai useamman juhlavieraan kyyneliin. Miellyttävän pehmeä ääni - varmaan ainoa hetki koko iltana, jolloin kukaan ei hiiskunut sanaakaan.  Loppuillasta lompsin kotiin Caroline Streetin uusi albumi kätösessä, Angel-biisin soidessa repeatilla mielessä..

Blogipohja käy läpi kevyitä muutoksia, siksi kuvat ja tekstit hyppii vielä vähän miten sattuu...

5 kommenttia :

  1. Voi mikä ihana postaus Camilla! Olen niin otettu näistä kauniista sanoistasi <3 <3 Olet upea!!

    VastaaPoista
  2. Lovely words, thank you Camilla ;) I really enjoyed playing for you! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, rakkauskirjeet ja lahjukset voi pistää osoitteeseen EHBblog@gmail.com. ;)