Baby Photography

21. elokuuta 2015

Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät vain yksinkertaisesti tiedä miten olla lasten seurassa, olivatpa he sitten kuukauden päivät tai vaikka viisi vuotiaita temmeltäjiä. Monilta naisilta se syliin ottaminen ja helliminen tulee luonnostaan - minultakin, jos kyseessä on koiranpentu - mutta lapsen ollessa kyseessä, koen heidät jokseenkin pelottavina ja särkyvinä olentoina.
Koska nuorimman sisarukseni kanssa meillä on ikäeroa hurjat 9 minuuttia, en ole koskaan päässyt esittämään isosiskoa, käsittelemään lapsia, saati olemaan osana kenekään naperon lapsuutta/kasvua, jonka takia se on edelleen jotain outoa ja uutta.
Eilen pääsin ottamaan härkää sarvista ja hyppäämään sen mukavuusalueeni ulkopuolelle, sillä kävin kuvaamassa ystäväni neljäviikkoista pikkaraista. :)

Oletin hölmönä, että kuukauden ikäinen lapsi nukkuu rauhassa ja kuvaaminen sujuu leikiten ja niinhän se tekikin - ensimmäiset kymmenen sekuntia!
90% ajasta oli heiluvia raajoja, mutrusuita ja pyllyn pesua, sillä tuo viattoman näköinen kakkakone pisti menemään niin lakanat, kuin äidin vaatekerrastonkin uusiksi.. haha





Ellei musteet paljastaisi, olisi joku voinut sekunin murto-osan ajatella, että Kristiinalla on jotain kerrottavaa, mutta ei. Kuvassa oleva Staffi ei ole Kaapo, vaan hänen siskonsa Hilkka. :D

Lisähaasteen toi makuuhuoneen n. 30 asteen lämpötila ja 45mm objektiivini, joka on todella toivoton kapistus sisätiloissa kuvaamiseen, ellei pääse peruuttamaan naapurin puolelle, tarpeeksi kauas kohteesta. Olosuhteet huomioon ottaen olen suht tyytyväinen tulokseen, vaikka olenkin vasta ihan kuvaustaipaleeni alkupäässä. Ainakin nyt yhtä opettavaa kokemusta rikkaampana.
Kunhan kaverit nyt vaan äkkiä pykäisi lisää harjoituskappaleita. Vink vink.

4 kommenttia :

  1. Tokavika on tosi awww. <3 Melkein tuli taas vauvakuume, mut ootas, EI NYT SENTÄÄN, haha!! :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paino sanalla melkein? hehe.. ;) Onneksi sulla on jo kaksi ihanaa pikkaraista.

      Poista
  2. Mä jo katselin silmät pyöreänä että hetkonen Cava, milloin muksu on pyöräytetty maailmaan :'D Tohon varvaskuvaan olis ihanasti sopinut vielä koiran tassut! :* Itekkin kuulun niihin ihmisiin, joista vauvat on teoriassa ihan kivoja, mutta auta armias, kun pitäisi ottaa syliin tai ajatella, että semmoista pitäisi vahtia parikin tuntia.. Mitä jos mä rikon sen? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Krisse on nopea ja näppärä. Heh, eikai.. ;)

      Voi kun tietäisit! Pelkästään tuo koissun saaminen tavalliseen kuvaan vaati jo hiukan tekemistä.. :D

      Sama fiilis. Pelkään, että vauvat menee rikki. Joka suunnasta pitäisi tukea ja pidellä silti niin hellästi, mutta tarpeeksi jämäkästi, että pysyy sylissä.. Liian hankalaa. heh

      Poista

Kiitos kommentistasi, rakkauskirjeet ja lahjukset voi pistää osoitteeseen EHBblog@gmail.com. ;)