Halloween makeup

31. lokakuuta 2015

Innostuin instagramin Halloween lookkien inspiroimana vierailemaan punanaamiossa tällä viikolla - oikeastaan kolmisen kertaa, jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Valitettavasti en myöskään ollut ainoa, sillä jonot kiemurtelivat jo ulko-ovelta, myymälän takaosan kautta kassoille, mutta kun sitä saa jonkun päähänpiston, niin sitä innostusta ei pysäytä sitten mikään!


En ole koskaan harrastanut kasvomaalauksia, joten olin jo ensimmäisen kymmenen minuutin sisällä lähes valmis luovuttamaan ja pesemään meikit pois! Luulin sitä helpommaksi, mutta, kun on tunnin jos toisenkin sutinut menemään, niin alkaa sitä tuntumaa pikkuhiljaa irrota, eikä enää malttaisikaan lopettaa..

Käytin Punanaamion Color Cups - rasvavärejä, mutta virheestä oppineena suosittelen siirtymään suoraan vesiliukoisiin kasvomaaleihin, mikäli ei halua repiä tukkaa irti päästä, sekä kiroilla ja hyppiä tasajalkaa, kun kaikki levahtaa, mikään ei häivyty ja oma ihon sävy kuultaa läpi. :D Päädyin lopulta maalailemaan tummat osioit Make Up Storen mustalla Cake Eyelinerilla, jonka päälle töpöttelin vielä UD:n blackout luomiväriä. Mitäs tuumaatte?

Meillä on Halloween pirskeet huomenissa. Vuokrasimme pienen baarin, jossa saamme temmeltää vapaasti omalla porukalla iltaan asti..
Mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea hauskaa tytöt on keksineet!

Erin Greta Estelle

28. lokakuuta 2015

Sunnuntai oli ikimuistoinen päivä. Rakkaan ystäväni vauva "pulla" sai vihdoin nimen ja minä parin muun onnekkaan immeisen ohella maailman suloisimman kummitytön. ♥
Olin vähän jänskännyt itse tilaisuutta ja sitä pääsenkö osalliseksi vai kohdellaanko minua eri tavalla, koska en kuulu kirkkoon. Onnekseni pelko oli täysin turhaa, sillä pappi oli rennon rempseä, tatuoitu, joulupukkia muistuttava iso mies, joka sanoi "älä koskaan vähättele itseäsi. Et ole sen huonompi kummi tai ihminen vaikka et kuuluisikaan kirkkoon. Tuo pieni lapsi ei ymmärrä, eikä välitä siitä, kunhan olet läsnä.".

Olihan siinä moneen otteeseen itku niin lähellä, että piti tuijotella varpaita, varsinkin kun Laura pirulainen vetäisi sellaisen biisin, että useampi juhlaväestä rupesi kyynelehtimään. :D Toiset ne vaan on luonnonlahjakkuuksia itkettämisessä..



En halunnut antaa mitään tavanomaista, kuten kummilusikkaa tai ensihammasrasiaa - joka on mielestäni aika creepy - joten kyselin ensin vanhemmilta oliko heillä jotain toivetta, jonka jälkeen kipitin Stockalle. Toivoin löytäväni jotain näyttävää, merkityksellistä, ajatonta, jotain jota pullis voisi käyttää, kun hän saa vähän ikää lisää.
En osannut odottaa, että löydän jotain niin täydellisesti ajatukseeni sopivaa, mutta siellä se komeili, lasivitriinissä Kalevalan kulmauksessa - riipus nimeltä Kosketus. Olen itse huono käyttämään kaulakoruja, mutta lempisormukseni ovat Kalevalan ja niissä on niin paljon tunnearvoa, etten niistä luopuisi. Toivottavasti pikku prinsessa ajattelee riipuksestaan vielä joku päivä samoin.. :)

säteilevää luonnollista kauneutta

22. lokakuuta 2015

Tämän hetken innostus on selkeästi tuolla tuotekuvauksen puolella. Nyt tuntuu, että vietän mielummin sen ainoan vapaan tunnin kuvaten ja sommitellen tuotteita, kuin istuen snorkkeli kiinni koneen ruudussa. Eräänä päivänä työkaveri kaipasi apua asu/tuotekuvaukseen ja meikäläinenhän lähti innosta kiljuen matkaan. Ainoa huono puolihan siinä vain oli, etten olisi millään malttanut lopettaa..

Sain Lumenelta jokin aika sitten ihanan tuotepaketin ja monen hätäisen kuvausyrityksen jälkeen päätin eilen illalla, että NYT haluan räpsiä kuvia tuotteista jonkin brändiin sopivan, luonnollisen ja raikkaan kanssa. Ainoa ongelma oli, ettei sillä hetkellä ollut tarjolla kauniita leikkokukkia tai muuta sopivaa materiaalia, kunnes tajusin, että kuihtuneen oliivipuuni juureen oli ilmestynyt sopivasti kaksi pitkänä rehottavaa rikkakasvia, joissa oli kauniin vihreät lehdet. Kyllä hätä keinot keksii! :D


Skin Tone Perfector, eli kotoisasti ihon sävyn heleyttäjä. Tämä on todennäköisesti yksi suurimpia kesän hittituotteita ja se viedään käsistä aina kevään tullen.
Se sopii joko sellaisenaan kasvojen korkeimpiin kohtiin korostamaan, tai sekoitettuna meikkivoiteeseen, tuomaan luonnollista hehkua iholle.  Itse taputtelen sitä meikkivoiteen päälle, kasvojen korkeimpiin kohtiin tuomaan hehkua ja näyttävyyttä.


Longwear Blur Foundation - Tätä olen itseasiassa käyttänyt jo useamman tuubin, joten se oli entuudestaan hyvinkin tuttu tuote. Heti ilmojen viiletessä nassuni kuivuu, kuin korppu, joten korvasin mineraalipohjan lähes kokonaan tällä. Käytän levittämiseen kostutettua meikkisientä, jolloin lopputulos on juuri sopivan kuulas, mutta peittävä. Kun iholla oli vielä häivähdys auringosta, sekoitin joukkoon aina tipan sävyä numero 5, jolloin sain luonnollisen päivettyneen värin, ilman possunpunaiseen vivahtavaa lopputulosta.
Spf on ehdoton, myös talvella..

CC-voide - Tätä en ollut aiemmin testannut ja ihastuin heti sen silkkiseen koostumukseen, vaikka sävy itsessään oli aavistuksen liian vaalea iholleni. Ei tämä suotta ole Lumenen hehkutetuimpia meikkivoiteita! Se oli niin luonnollinen, että hetken jo epäilin onko naamavärkille tapahtunut yön aikana ihmeitä, kun iho näytti niin hyvältä.


Eyebrow Shaping wax - Tätä en IKINÄ enää vaihda pois. Ihan järkytyin, kun muistin, että tuote oli lempparini  ja taisi olla jopa ainoa kulmatuotteeni melkein kymmenisen (?) vuotta taaksepäin, enkä tiedä miksi tiemme koskaan erkanivatkaan. Se saa tuulessakin temmeltävät ohuet haiveneni - joita kulmakarvoiksi kutsun - siistiin riviin ja pysymään huolitellumman näköisinä koko päivän.. Näitä oli aikoinaan muistaakseni vain väritön sekä kylmä tummanruskea, mutta nykyään tarjolla on myös meille wannabe vaaleille luonnollinen kevyempi sävy.

Ja jottei projektit loppuisi kesken, kävin tänään noutamassa Duin tuotteita kuvattavaksi ja töiden jälkeen konttasin tuolla pihamaalla piiskaavassa kaatosateessa erilaisia lehtiä ja muuta kuvausmateriaalia keräten. Kummasti sitä jaksaa jurnuttaa etiäppäin, kun on jostain mieluisasta hommasta kyse!

Nettituttuja + päiväni kuvina

16. lokakuuta 2015

Ilmeisesti luulen, että ihmiset joko lukevat ajatukseni tai, että kaikki tapahtumat ja ajatukseni siirtyvät  automaattisesti tänne blogin puolelle pitkänä raporttina, koska olen joka viikko varma, että olen jo asiasta maininnut, vaikka se olisikin tapahtunut vasta samana päivänä.. :D Ilmeisesti ihan liikaa mielessä, kun ei meinaa ajatus pysyä perässä..

Meillä on ollut paljon häppeninkiä töissä tässä viikon sisään ja ollaan kärrätty satoja laatikoita ees taas, joten töiden jälkeen olen malttanut vain lenkittää Dinon, josta suoriuduttuani olen jumittanut paikoillani ja pariin otteeseen jopa avannut telkkarin! Eiköhän The Walkin Dead-sarjan uusin tuotantokausikin alkanut alkuviikostakin juuri sopivasti, joten liimauduin hyvillä mielin snorkkeli kiinni ruutuun koko loppuillaksi..
Vaikka olen perheen paskahousu ja olen lapsuudesta asti omistanut vähän liiankin ylivilkkaan mielikuvituksen, ei sarja jostain syystä aiheuta jännäkakka-fiilareita, vain sellaista koukuttavaa, ihanaa vatsassa kutittelevaa jännitystä, jonka takia haluaisi katsoa kaikki jaksot heti kerralla putkeen! Siskoa taas hirvittää sitten meikäläisenkin edestä..

Retuutin sunnuntaina kameraa matkassa, jotta saisin toteutettua "päiväni kuvina"-tyyppisen jutun, vähän heikolla menestyksellä, mutta kyllä sinne kameraan nyt sentään muutama räpsy tallentui..

Pummi herää aamulla aina viimeistään silloin, kun avaan jääkaapin oven. Nakit ilmeisesti huutelee sen nimeä.. Eihän kukaan voi tuollaisia söpöjä vääriä sääriä vastustaa.

Mikään ei ole niin hyvää, kuin super rapsakaksi paahdettu leipä! Se ei saa olla lämmin, kun sen voitelee, vaan mielellään jäähtynyt ja vähän koppurainen, ettei se vahingossakaan jää liian pehmeäksi.. Voille ja leikkeleille hyvää vaihtelua tuo avocado.

Kamat kantoon ja junalle..

Kävin äitillä auttelemassa viimeisten muuttolaatikoiden rahtauksessa ja pusuttelemassa meidän perheen toista karvaista lasta.
Palkkioksi sain pöperöä.

Oltiin sovittu Willyn kanssa, että nähdään sunnuntaina. Hän sanoi edellisenä päivänä lähtevänsä juhlimaan, joten en raaskinut aamusta terrorisoida jos on vaikka pää vähän kipeä. Odotin, että hän ilmoittelee, kun on takaisin elävien kirjoissa ja eiköhän herrakin odotellut kohteliaasti, että ilmoittelen, kun aikatauluun käy.. :D Kunnon uuvatteja molemmat..

Käytiin Teerenpelissä teellä ja Kampissa jälkkärillä.. Kyllä se Fairly nuts vaan vie voiton muilta mauilta. Tästä asiastahan ei kiistellä!

Jotenkin epärealistista, että ollaan tosiaan tunnettu jo 12-vuotta. Vanhat pierut.
Tutustuttiin aikoinaan ii2-nimisellä sivustolla, jonka kautta sitten kutsuin hänet ja hänen ystävänsä Suomeen, meille asustelemaan muutamaksi viikoksi. :D Meidän ystävyydestä on tosiaan äitiäni kiittäminen, sillä pitäähän sitä nyt vähän hullu olla, että antaa tyttärensä kutsua tuntemattomia toiselta puolen mualimaa kylään.. hehe..
Willy on yksi niistä ihmisistä, jotka eivät kaunistele, vaan sanovat rehellisesti mitä ajattelevat päin naamaa, vaikka se olisi asia mitä et välttämättä sillä hetkellä haluaisikaan kuulla. Pitkällä tähtäimellä siitä on aina ollut apua, että joku muu sanoo sen ääneen, mitä et itse pysty toteamaan.

" oliko sun lempinimi villi vai kuuma? "

7. lokakuuta 2015

Jotenkin vaikea käsittää, että se kauan odotettu tyttöjen laivareissu on taas takanapäin ja sitä todella ollaan jo lokakuun puolella. Oli vähän kirpsakka arkeen paluu, kun viikonlopun kuudentoista asteen lämpö olikin vaihtunut nollakeleihin!

Tällä reissulla koko poppoo pääsi jopa maihin asti, vaikka muutamat bilehirmut olivatkin kompuroineet hyttiin tukat pystyssä vasta paria tuntia aiemmin.. 
Meidän ensimmäiseksi vakkari-etapiksi Tukholmassa on muodostunut mäkkäri Gallerian, josta yleensä juoksen suoraan tukkaputkella TopShopiin. Sieltä olen parit lempparitopit aikoinaan ostanut, eikä ne ole vuosien saatossa, saati kymmenissä pesuissakaan menneet yhtään miksikään. Työkaveri varmaan luulee, etten omista muita vaatteita..
Olin tällä kertaa muka niin fiksuna chekannut heidän nettisivuiltaan jo valmiiksi muutamia malleja, jotta voisin tehdä vain pikaisen täsmäiskun, jotta loppuaika olisi aikaa chillailla, mutta ostarille päästyämme huomasimme, että se pirulainen oli poissa! Topshop oli muutama kuukausi aiemmin kuulemma pistänyt pillit pussiin ja lopettanut. Hetken siinä seisoskelin silmät pyöreänä epäuskosta, koska olin pakannut matkalaukkuun vain yhden yläosan, "yöpaitaa" lukuunottamatta, siinä uskossa, ettei Topshop petä tälläkään kertaa. :D Niinpä loppuajan ramppasin kauppoja etsien sopivaa toppia, mutta päädyin lopulta kiinalaisen ravintolan dogipägi kainalossa takaisin laivaan ja discoon tanssimaan tyylikkäästi yöpaidassani tyttöjen kanssa pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat, sekä leikkimään taputusleikkejä 33-vuotiaan miehen kanssa..

Jos legendaarisia tanssimuuveja, siiderisuihkua, oven takana vaanivia keski-ikäisiä miehiä, räkänaurua tai vähemmän tahdikkaita iskurepliikkejä ei lasketa, oli katkarapuleipä reissun kohokohta - ainakin siinä nälkätilassa puoli viisi aamuyöstä, kun maailmaan ei mahdu enää ketään muuta, kuin sinä ja sämpylä.
Ei hän oikeasti ollut noin tympeä kotiinpaluustani, vaan juoksi heti keittiöön kerjäämään. Kyllä Dino nakkimestarin tuntee.. :D

Ja jottei arki kävisi liian tylsäksi, niin suunniteltiin uutta tyttöjen laivareissua jo joulukuun puolelle. Että morjens!