Puolapuut

31. joulukuuta 2015

Kun kuulee sanan puolapuut, tulee herkästi heti ensimmäisenä mieleen ne kellertäväksi kulahtaneet hirvitykset lapsuuden jumppatunneilta. Ensi reaktioni olikin tästä syystä, että "ei muuten ole tulossa meille!", mutta onneksi tässä vuosien saatossa on näillekin vempeleille tapahtunut pientä tuunausta..
Olen tosi kranttu lähes kaikkea puunväristä kohtaan, joten olin tyytyväinen, että kauniin ja siron ulkomuodon lisäksi olohuoneen uusi tulokas oli valkoinen. Se sulautui heti omalle paikalleen ja näytti siltä, kuin se olisi aina ollut siinä.
Nykyiseen kotiin ei saa leuanvetotankoa koristelistojen takia, mutta onneksi tämä ajaa saman asian, ollen muutenkin monipuolisempi. :)

Puolapuiden sivut ovat tukevaa koivuvaneria, puolat massiivikoivua ja ne valmistetaan suomessa, jolle annan ison peukun. Värivaihtoehtoja on valkoisen lisäksi puunvärinen, sekä musta.
Painoa kestävät n.100kg, joten ei pitäisi olla pelkoa, että kapula tipahtaa otsalohkoon vedellessä leukoja - Ihan kuin muka saisin vielä yhtäkään, mutta siinä onkin tavoitteenpoikasta kevääksi!


Dinokin oli heti reippaana messissä jumppaamassa. Tietää kehen se on tullut..

Jos kodissa ei ole tilaa puolapuille, mutta kaipaat jotain pientä kivaa esim. treenejä vauhdittamaan niin Suomen Voimistelutuote valmistaa käsityönä myös kauniita voimistelurenkaita, jotka olleet kuulemma niin aikuisten, kuin lastenkin suuressa suosiossa.  :)
Ja koska valinta oli vaikea, löytyy meiltä nyt renkaatkin, jotka tosin odottelevat vielä makkarissa kiinnitystä..

Aikainen joululahja ja urpoilua

8. joulukuuta 2015

Vaikka viikonloppu tyttöporukalla teki terää - vähäisistä yöunista huolimatta - on se vaan niin ihanaa olla taas kotona! Muistin taas isossa talossa yöllä haahuillessani, että miksi en kaipaa enää omakotitalo-elämää.. Mitä pienempi luukku, sen turvallisempi olo!
Meinasin mm. saada paskahalvauksen viimeisenä yönä, kun heräsin Kristiinan kiljumiseen ja piilouduin unenpöpperössä ihan paniikissa peiton alle, ihan kuin se olisi panssari, joka suojaisi kaikelta. hahahha.
Onneksi minulla ei ole lapsia. Piiloutuisin ensin itse ja sitten tajuaisin kysyä, että onko kaikki muut tallessa.. Selkeää Super Hero ainesta!

Joulu tuli jo ennakkoon viime viikolla, kun kiikutin lahjani kotiin verkkokauppa.comista.  ♥️Olin vuosia vannonut, etten vaihtaisi omppuun mistään hinnasta, mutta niin se mieli vaan muuttuu..
Ei varmaan tarvitse edes selittää, kuinka rakastunut olen tuohon vempeleeseen! Kuvien käsitteleminen on paljon mieluisampaa puuhaa, kun näyttö on tarkka, eikä tarvitse arvuutella, että miltäköhän ne sävyt mahtaa näyttää. Asetukset on vain vielä vähän hakusessa..



Kone löysi väliaikaisen paikkansa olohuoneen pöydältä, jossa se saa majailla, kunnes löydän uuden työpöydän.  Olen haaveillut vetolaatikollisesta vaaleapintaisesta pöydästä, johon voisin piilottaa pakkelitkin, mutta saattaapi se simppeli lasinen viedä kuitenkin voiton, koska puinen saattaisi olla vähän liian raskas tähän tilaan.
En ole perinyt äitini silmää sisustamiselle, joten soudan ja huopaan vaihtoehtojen välillä ajoittain ihan toivottoman pitkään, oli sitten kyseessä materiaali, säilytysratkaisu tai vaikka pelkkä tavaroiden tai huonekalujen järjestys. Saatan ostaa jotain suurempaa extempore, mutta kaikki pieni on tuottanut lapsesta asti päänvaivaa. Mitä pienempi ja mitättömämpi asia, sitä kauemmin siinä menee. :D

Ikkunaan oli poissa ollessani ilmestynyt uudet jouluverhot, eikä olkkarikaan enää näyttänyt niin autiolta, kun tyhjyyden oli täyttänyt uusi sohva. Valitettavasti perheen karvainen mieskin löysi uuden lempipaikkansa alta aikayksikön ja heti kun silmä välttää, on hän kanniskelemassa luita ja muuta sapuskaa sohvalle. Pieni pirulainen..