Intuitio sormessa ja sormi per...

15. kesäkuuta 2016

Tuntuu niin epärealistiselta, että edellisestä tekstistä on hurahtanut jo parisen kuukautta. Olin niin uppoutunut "elämiseen", koneella nököttämisen sijaan, että ajantaju katosi kokonaan.
Päivät menneet hyvinkin työpainotteisesti ja tuntuu, että ne työasiat tunkevat puhelimeni ja tietokoneeni lisäksi vielä uniinikin. Työkaverit ovat lomalla, joten hommaa riittää yhdelle ihmiselle enemmän kuin lääkäri määrää ja alkaa se yllättävän lyhyessä ajassa tuntuakin siltä. Minä - yleensä hyvinkin pitkäpinnainen immeinen, olen ollut kaikkea muuta kuin rauhallinen.
Vapaat olen onneksi päässyt viettämään huipputyyppien kanssa, jotka tunkeneet pääkoppaani vähän muutakin ajateltavaa, kuten sunnuntaisin ulkona tamppaamisen.

Viime kuussa tuli ilmoitus, että en päässyt kouluun. Se tuli hyvinkin yllätyksenä, koska olin niin varma, että nyt osuu, kun olin vihdoin löytänyt sen, mitä todella haluaisin tehdä! Intuitio sormessa ja sormi per....
Elämällä oli kuitenkin joku toinen plääni meikäläiselle, jota ollaan syvästi Jennin kanssa pohdiskeltu muutamien lasillisten äärellä, päätyen sellaiseen plan A-H-järjestelmään, jossa jokaiselle kirjaimelle on oma - toinen toistaan parempi suunnitelma, tietenkin. Tai ellei parempi, niin ainakin mielikuvitusrikas tai vähintään hyvinkin mielenkiintoinen. :D


Käväisinhän niissä tutuissa ja turvallisissa maisemissakin tuossa kuukausi takaperin. Sää oli Icmelerissä suurimman osan viikosta heikomman puoleista, mutta ruoka oli kyllä paikoittain taivaallista. Pääsinpäs koeajamaan uudet juoksukenkänikin eräänä sateisena päivänä ja yllätin itsenikin vipeltäessäni 8-10 km lenkin niin, että melkein taju lähti.

Sain ensimmäistä kertaa harjoitella vielä hyvinkin heikonpuoleista kielitaitoani ja puhua turkkia.
Oli mahtavaa huomata, kuinka ihmiset innostuivat asiasta ja miten sitä ymmärsikin sieltä täältä sanoja, kuunnellessaan ihmisten puheita. Ei ilmeisesti ihan harakoille menneet nekään oppitunnit.

Ja taas laskuri raksuttaa. 26 päivää seuraavaan lomaan.