MUNAKUPPITUOLI

4. syyskuuta 2016


Olen hyvinkin kömpelön puoleinen, kun tulee puhe sisustamisesta. Ajatuksen tasolla se on tosi innostavaa, mielenkiintoista ja jumitankin pinterestissä herkästi tuntitolkulla, mutta todellisuudessa se on kuin matikka meikäläiselle kouluaikoina. Kun en osaa jotain, priorisoin kaikki muut asiat sen edelle, jotta voisin palata aiheeseen vasta myöhemmin. Mielellään en lainkaan.
Valitettavasti työpisteen kasattuani on kuitenkin alkanut se sisustuskuumekin nostaa vähän päätään ja kauniit design-tuolit vilkkua verkkokalvoilla. Eikä hetki voisi olla yhtään huonompi, sillä olen juuri päivittänyt kamerani uuteen, extempore vaihtamassa työpaikkaa ja aloittamassa opiskelut siinä ohella, joten tarviiko edes mainita, että budjetti huutaa hoosiannaa valmiiksi.

Niinpä mitään ajattelematta, törmätessäni viikonloppuna simppeliin munakuppituoliin, kiikutin sen kassalle ja nyt se istuu jämäkästi hanurini alla, työpöytäni äärellä.
Ei, se ei ole Hayn About a chair tai Vitran Eames Daw, mutta se on sopivasti hölmön näköinen, vähän kuin meikäläinenkin. Eikä ainakaan tarvitse vetää mitään itkuraivareita, kun läikyttelen siihen kahvia tai jos Dino sattuu vähän maistelemaan sen puisia jalkoja, ollessaan kylässä..



NEW TOYS

1. syyskuuta 2016


Eilen saatiin ainakin täällä etelässä nautiskella tyynestä, lämpöisestä kesäkelistä. Ihan kuin viime viikkoina salakavalasti hiipinyt syksy olisi antanut vielä yhden hengähdyshetken, ennen ensimmäistä iskuaan.

Meidän oli Katan kanssa tarkoitus treffata vasta tänään, mutta en jaksanut odotella niin pitkään, joten hyppäsin junaan. Härvelissä ei yllättäen pelittänyt ilmastointi, joten istuin naama punaisena puhisten, hikeä valuen ja mietin vain, että ei hemmetti, en valita! Palelen lähes aina, joten otan heti ilon irti kun on kerrankin lämmin.
Nytkin istun kahdet villasukat jalassa, pitkissä housuissa ja neuleessa sisätiloissa ihan jääpuikkona.

Eilinen hujahti ohitse vähän liiankin vauhdikkaasti, raahatessani Katariinaa pitkin poikin peltoja, kamera kainalossa, etsien mahdollisimman kuvauksellisia spotteja. Uuden Olympuksen myötä on kuvausintokin noussut taas ihan uusiin sfääreihin, joka näkyy täyttyvänä kalenterina ja läheisten paniikinomaisena pakoiluna.
You can run, but you can't hide!!



Seuraavaksi kuvataan varmaan toppahaalareissa.