SHOPAHOLIC

16. marraskuuta 2016





Meillä on kotona aina oltu todella avoimia ja puhuttu aivan kaikesta.
Siksi en itse koe suoraan puhumista ongelmana ja herkemmin avaudunkin asioista, joista muut saattavat hyssytellä läheisten ystävienkin kesken.
Yksi näistä asioista on raha, joka tuntuu edelleen olevan useammille tabu, vaikka seksuaalisista asioista huudeltaisiinkin pitkin kyliä.
Ulkoisesti pitäisi näyttää siltä, että kaikki on hyvin, vaikka menisikin päin hanuria..

Tänään kierrellessäni kaupoilla, joululahjoja ostellen, eksyin extempore Forumin kultasepänliikkeeseen. Silmäilin hetken tarjontaa ja heitin puoliksi vitsillä, että olisiko heillä hopeapokaista kelloa, mustalla kellotaululla, sekä hihnalla.
Myyjä  sattui olemaan juuri purkamassa kuormaa, josta hän kaivoi esiin täydellisesti haaveitani vastaavan Clusen upean kellon. Minulla oli muovikassit täynnä joululahjoja, rahaa oli palanut jo enemmän kuin laki sallii, silti sovitettuani sen ranteeseeni ja kuultuani, että se on ainoa kappale, en voinut jättää sitä kauppaan.
Kävellessäni junalta kotiin, tunsin ensimmäistä kertaa aivan jäätävää morkkista, enkä voinut olla sanomatta sitä ääneen. Minulla on pikkuinen ongelma.
Käytän rahaa edelleen ihan samalla tavalla, kuin tuloni olisivat samat, kuin aiemmin.
Ongelma tässä on se, että ne eivät ole, enkä ilmeisesti tunnu hallitsevan rahankäyttöäni, sillä jos jatkan samaan tahtiin, joudun syömään kaurapuuroa seuraavat kolme vuotta. :D
Tosiasia on, että maksan lainaani n. 300e kuukaudessa, joka syö sen rahan, jonka olisin aiemmin hyvällä mielin shoppaillut.
Laina ei kuitenkaan ole mikään humputtelulaina, vaan jouduin ottamaan sen silloin terveydellisistä syistä, mutta se ei silti poista sitä faktaa, että nyt on aika ottaa järki käteen ja painaa jarrua.
Sitä sanotaan, että muutos lähtee ensin siitä tiedostamisesta ja hyväksymisestä.
Nyt kun tiedostaa asian, se on sanottu ääneen, pitää ruveta tekemään asialle jotain. :)


Syy, miksi otin asian puheeksi, on se, että hallitsematon rahankäyttö on nykyään liiankin yleistä ja ihan liian vähäteltyä. Moni ei välttämättä nuorena tule ajatelleeksi sitä, että holtiton rahankäyttö johtaa herkästi luottotietojen menettämiseen, joka taas saattaa estää saamasta mm. vuokra-asuntoa, lainaa, osamaksua, puhelinliittymää tai jopa työpaikkoja.
Olen itse kiltteyttäni ottanut aikoinaan asuntoja/sopimuksia omiin nimiini, koska silloinen avokki ei ole niitä pystynyt luottotiedottomana ottamaan.

Kun toinen on päättänytkin olla maksamatta omia osuuksiaan, olen minä joutunut kuseen, koska oma nimeni on ollut paperissa. Olen menettänyt monia tuhansia euroja toisen nuoruuden hölmöilyjen/lainojen takia, enkä todellakaan halua, että kukaan joutuu sitä kokemaan, enkä ikinä haluaisi olla se osapuoli, joka toisen voisi siihen tilanteeseen asettaa.
SaveSave

8 kommenttia :

  1. Tunnistin tästä tekstistä itseni. Vaikka rahat on välillä tiukilla ja tiedostan sen, että olisi hyvä säästää edes vähän ns. pahan päivän varalle, niin jos kohdalleni sattuu jotain mitä palavasti haluan, todennäköisesti ostan kyseisen tuotteen sen enempää miettimättä ja sitten kummastelen mihin rahani ovat jälleen huvenneet. En oikein tiedä tulenko koskaan pääsemään eroon tästä ongelmasta, vaikka itsekin olen kyllä viisastunut niiltä ajoilta kun olin parikymppinen. Mutta kiitos, ihanan rehellinen postaus :)

    ps. Onko sinulla ihan oma väri hiuksissa nykyään? Näyttää tosi luonnolliselta ja kauniilta. Itse olen nyt puolisen vuotta tuskistellen kasvattanut omaa väriä (mikä on se perinteinen maantie, tosin hieman vaaleampi kun suomalaisilla yleensä) ja välillä meinaa usko loppua. Toivon kuitenkin, että sinnikkyys palkitaan ja jossain vaiheessa alan tykkäämään omasta väristäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se itsensä hemmottelu on niin sallittua, että sitä shoppailua ei pidä niin pahana. Itselleni uskottelin, että saan shoppailla, koska en käytä rahaa alkoholiin, mutta eipä ihan sekään riitä syyksi, jos menoja alkaa olla enemmän, kuin tuloja. haha.

      On ihan oma väri, kiitos! :) Tajusin, että se näyttää paljon paremmalta kalpeaa ihoani vasten, kuin vaalea, joka tuntui vievän kaiken värin ja elon kasvoilta.
      Latvoista voi hiukan vielä nähdä raidantynkää, mutta muuten on jo oma. Homma helpottui, kun hiukset kasvoivat sen kriittisen vaiheen yli ja pää rupesi muistuttamaan liukuvärjättyä. Sen jälkeen kasvatus menikin ihan huomaamatta. :)

      Tsemppiä kasvatusprojektiin! Se vie oman aikansa, mutta on todella sen kaiken arvoista.
      Ja niinä vaikeimpina päivinä toimii ponihäntä. ;)

      Poista
  2. Tuo niin surullisen yleistä, että toisen ihmisen takia menettää omat luottotietonsa! Olen onnellinen siitä, että olin opiskeluaikoina pankissa töissä ja näin sekä kuulin näitä tarinoita ihan liikaa.. Siispä minusta tullut todella kylmäkiskoinen mitä tulee rahan käyttöön, koska siinä asiassa menee tunteillessa kyllä pieleen.. Toivottavasti saat kaiken kuntoon muru <3 Ihana kello jokatapauksessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei niin pahasti päässyt käymään, että olisin luottotietoni menettänyt. Olen onneksi aina maksanut laskut, vaikka se olisi tarkoittanut, että tyhjentäisin kaikki säästöni ja vetelisin näkkäriä seuraavan kuukauden.
      Kyllä sitä silti oppi kantapään kautta, että on asioita joihin ei kannata lähteä, vaikka kuinka tärkeä toinen ihminen sinulle olisikin.

      Eiköhän kaikki järjesty. <3 Hyvä tajuta hillitä tässä vaiheessa. Opiskelijabudjettiin totutteleminen vie aikaa, mutta maksaa vielä joskus kaiken takaisin kaksin verroin. ;)
      Tuleva Tukholmanreissu tuleekin koettua kauppojen sijaan todennäköisesti korkeintaan kahviloissa ja valokuvatessa.

      Poista
  3. Todella hyvä postaus ja tärkeä aihe. Huomaan itsessäni välillä tämän ominaisuuden hieman liian vahvasti ja olen huomannut, että niin kauan kun olen menemättä kauppoihin, en himoitse tuotteita, mutta kun kiertelystä tulee tapa, niin tarpeettomat himot syntyvät hyvin äkkiä. Välillä on hyvin vaikea arvioida omia menoja ja sitten ahdistaa, kun tuhlaus on lähtenyt käsistä. Onneksi näin joulun alla rahaa menee enemmän muiden lahjoihin kuin itseensä ja mulle ainakin tulee siitä hyvä mieli, kun saan antaa jollekin toiselle lahjan ♥ Shoppailemattomuus on kyllä paljolti kiinni mielen lujuudesta ja tahdon voimasta, joten pysytään vahvoina, eikä antauduta kaikelle kauniille. :)

    http://justsayinghianne.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että vaikka kuinka niitä kauppoja pyrkisi välttelemään, on blogit ja instagram niitä pahimpia houkutuksen lähteitä. ;) Aina löytyisi jotain kivaa, kaunista ja mukavaa.

      Tuo on totta. :) Vaikka rakastan ostaa itselleni kaikkea, saan parhaimman fiiliksen, kun löydän jotain ihanaa, jonka tiedän olevan täydellisesti jonkun tietyn henkilön mieleen.

      Kiitos tsempeistä ja kommentistasi! Pysytään vahvoina. <3

      Poista
  4. Asuin pari vuotta sitten yhdessä nykyisen eksäni kanssa ja hänen takiaan minulla meinasi lähteä luottotiedot. Yhteinen vuokra-asunto ja hän ei maksanu vuokriaan. Yksityinen vuokranantaja oli kuitenkin sen verran kiva, että ymmärsi kun minä olin vuokrani maksanut, joten juttuani hän ei eteenpäin laittanut. Tosin maksoin vuokravakuudet, jotka olivat yli tonnin ja niitä en takaisin koskaan saanut. Myös silloin kun jäin työttömäksi yhteinen asumistuki meni hänen tililleen, koska hän oli sitä ensin hakenut ja tottakai hän useasti ilman lupaa käytti minunkin osuuden, vaikka hänen olisi täytynyt siirtää se tililleni. Aina välillä kummastutti juurikin se, että mihin hän sen rahan sai parissa päivässä tuhlattua ja mikä oli tärkeämpää kuin katto pään päällä?

    http://inka-allornothing.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Argh. Tuli ihan kylmätväreet kommenttiasi lukiessa! Hirvittävän tutun kuuloista.
      Ehkä hän koki, että voi huoletta pistää haisemaan, kun oli aina selusta turvattu, eli sinä hoitamassa asioita. Ihan ärsyttää edes ajatella!
      Ehkä eniten ihmettelen, että miten joku ihminen voi edes tehdä toiselle niin. :/ Ei voi käsittää..

      Poista

Kiitos kommentistasi, rakkauskirjeet ja lahjukset voi pistää osoitteeseen EHBblog@gmail.com. ;)